On se masentavaa tää mun elämä.
Ensin et pääse ns. normaaleihin kouluihin.
Et ole kympin oppilas.
YO-todistuksessa olet selvä ämmä et ällä
ja keskiarvo on keskivertoa.
Etkö ole sosiaalisesti kovin lahjakas ryhmähaastattelutilanteissa, joita amk:ssa ja opettajakouluihin hakiessa kohtaat.
Sitten ajattelet että haenpahan spesiaalikouluun.
Eli Pieksämäen spesialle.
Ja, saat jotenkin puhelun jälkimakuna sellaisen ajatuksen että ihan kuin et olisi tarpeeksi tarvitseva siihen opiskelupaikkaan.
Ihan kuin en olisi tarpeeksi spesiaali.
Vaikka kuinka kerrot, ettet muuallekaan pääse ja kuinka joskus sinulla on selkeä selektiivinen mutismi.
Sitten ajattelet, kun mummikin kehotti että Tervossa olisi lähihoitaja opetusta työvoimakoulutuksena.
Eli työttömälle työnhakijalle.
check
"Tämä koulutus on 26-vuotiaille ja siitä ylöspäin. Jos olet alle 26-vuotias haet yhteishaussa."
Haettu on!
Päästy ei ole!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #koulutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #koulutus. Näytä kaikki tekstit
torstai 28. maaliskuuta 2019
lauantai 6. tammikuuta 2018
Ei oppi ojaan kaada
”Ei oppi ojaan kaada”
Suomen koulutusjärjestelmä on, lähes poikkeuksetta, hyvin kehuttu järjestelmä. Sitä kehutaan niin koti-Suomessa kuin aina ulkomaita myöten. Eikä sitä tarvitse kauan ihmetellä, että kehutaan. Koulu on Suomessa kaikille tasa-arvoinen. Jokaiselle on koulupaikka ala-asteelta yläasteelle, jonka jälkeen saa vapaasti valita meneekö lukioon vai ammattioppilaitokseen. Koulutus on Suomessa jokseenkin ilmainen, vaikka täytyy olla rehellinen ettei se ihan täysin ole niin. Suomen koulujen kehutuin osa on varmaan koulupäivän aikana saatava maittava sekä terveellinen ateria. Peruskoulussa ja lukiossa, tai ammattikoulussa, tämä ateria on ilmainen. Tosin siinäkin riittää nokankoputtamista valittamisen haluisilla ihmisillä. Ruoka ei ole hyvää tai riittävää, se on mautonta eikä kasviruokailijoille ole tarpeeksi vaihtoehtoja. Suomen kouluissa kehutaan koulutuksen laatua ja oppimista. Koulussa opettajat auttavat sinua oppimaan innostavassa ilmapiirissä ja Suomen koulujen oppilaat pitävätkin pintansa PISA- tulosten kärjessä. Suomen koulut siis tuntuvat pärjäävän oikein hyvin. Tai sitten ei.
Hyvin pärjääminen alkaa kuitenkin olemaan entistä kovemman työn tulos. Koulutus ollaan laittamassa ahtaalle. Pieniä kyläkouluja lakkautetaan, muka resurssisyistä. Mitenkäs on pienten koululaisten ”resurssien” laita? Jaksaako pieni ekaluokkalainen pitkää matkaa suureen kaupunkikouluun, jossa saattaa käydä niin että hukkuu isoon joukkoon? Luokkakoot kasvavat suuriksi, kun kaikki kyläkoulut lakkautetaan ”opiskelijapulan” vuoksi. Suuret luokkakoot taas aiheuttavat varmasti ongelmia. Kaikille oppilaille ei millään riitä opettajilla aikaa. Koulukiusaaminen yleistyy, vaikka siitä puhutaan joidenkin mielestä liikaa jo nyt. Koulukiusaamisen seurauksista ei varmasti tarvitse kenellekään kertoa mitään. Jokaisella on varmasti mielensä sopukoissa muistijälki Jokelan koulusurmasta. Entä kun näitä saadaan todistaa lisää sen takia, että opettajien resurssit ja jaksaminen menee itse opiskelun motivoimiseen eikä koulukiusaamisen huomaamiseen tai siihen puuttumiseen. Sitä ei koskaan tiedä, mitä hyljetyksi itsensä tunteva ihmisparka tekee.
Pitkät välimatkat koulun ja kodin välillä muodostuvat ongelmaksi varsinkin silloin, kun kaikki maalaiskylien pikkukoulut lakkautetaan. Kun pikkuinen ihminen täyttää seitsemän ja menee kouluun, hän ei muuta teekään. Linja-autolla maalta kaupunkiin meneminen kestää mukavasti tunnin tai pari. Kotona ei ehdi kuin tehdä läksyt. Rauhallinen vapaa-aika jää minimiin. Sitä tulee tulevaisuudessa löytymään lähinnä silloin, kun sinulla on loma. Missä on vapaus ja oma-aika?
Koulu on Suomessa oppimista ja opiskelua varten. Niinhän sen pitääkin toisaalta mennä mutta… Kun koululaisen-, myöhemmin opiskelijan, uransa aloittaa se on miltei koko elämä. Eikö siis koulu voisi olla myös paikka nauttia, paikka jossa viihtyä? Pakkoko sen on olla pakonomaista puurtamista? Tunnin alun odottelua, istuskelua, seisomista, opiskelua. Yhdysvalloissa koulu on saatu myös nautittavaksi ajaksi. Ainakin sen perusteella mitä olen kuullut tai lukenut. Koulu tarjoaa erilaisia klubeja erilaisista asioista kiinnostuneille henkilöille. On väittelykerhoa, draamaa ja kuoroa. On erilaisia urheilumuotoja, useita tanssiaisia ja hullutteluviikkoja. Koulu on kivaa. Turha on sanoa, ettei kivan ohella myös opiskeltaisi. Yhdysvalloissa pääsee lukion jälkeen suoraan yliopistoon. Stipendiä voidaan tarjota, jos olet osoittanut riittävää kiinnostusta, sinulla on takanasi tarpeeksi kokemusta tai olet muuten vain helvetin hyvä oppilas. Yliopistoon pääsee myös rahalla. Pääasia on, että sinne yliopistoon pääsee. Toisin kuin Suomessa. Täällä on otettu käytäntöön ensikertalaisuus. Eli ymmärtäisin sen niin, että uudelleen kouluttautuminen on tehty hankalaksi, yliopistoon pääseminen on tehty hankalaksi. Toisin se oli vuoteen 1963 asti. Silloin kirjaimellisesti kävelit sisään yliopistoon ylioppilaan paperit saatuasi. Nykyään Suomi on täynnä väliinputoajia. Unelmista kiinni pitäjistä. Heitä, joille se plan B ammatti ei kelpaa vaan sitä pidetään välivuotta välivuoden perään, ettei vaan menetä ensikertalaisuuttaan. Entä jos se unelma-ammatti ei koskaan aukea? Jos esimerkiksi valintakokeessa on kirjallisuutena opiskeluun kuulumatonta materiaalia? Kuten eläinlääketieteellisen fysiikka. Hankalaksi on tehty lukion jälkeinen opiskelu. Olisikohan minunkin siis kannattanut vain mennä amiskaan? Miksi Suomi sitten on niin huolissaan syrjäytyneistä nuorista, jos se on Suomen oma vika? Suomi tekee syrjäytyneitä kuin liukuhihnalla autonosia. Suomen koulutusjärjestelmä tekee syrjäytyneitä nuoria.
Koulutuksen ilmaisuus on myös asia, jonka voin mielestäni vapaasti kyseenalaistaa. Koulutuksen ilmaisuus ei ole niin yksinkertaista. Nykyään odotetaan, että oppilaalla on käytössään tabletti jo ala-asteella. Kouluko kustantaa nämä älylaitteet kaikille koulun oppilaille? Entäs yläasteella ja lukiossa, jossa se on jo sanelematon pakko olla kannettava tai muu älyllinenlaite kirjojen joukossa. Se on opiskelijan pussista se. Koulukirjatkaan eivät tue koulutuksen ilmaisuutta. Joka vuosi on oppikirjassa joku sana laitettu uusiksi, ja oppilaan odotetaan ostavan se uusin painos lainkaan kyseenalaistamatta sitä faktaa, että tori.fi- sivustolla vitosen kaupan oleva kirja sisältää muutamia pieniä poikkeuksia lukuunottamatta kaikki samat asiat kuin se uusin painoskin. Sen kirjan ostaminen vain vaatisi opettajalta hieman panostamista. Pakkoko sen panostamisen on tulla opiskelijan kukkarosta? Kerroin myös jo pienten koulujen lakkauttamisesta. Jos koulukyyti ei maksaisi, Suomea voisi hyvin sanoa veroparatiisiksi.
Koulutus on menettämässä merkityksensä ja arvostuksensa. Hallituksen jättikoon sakset leikkaavat rankimmin juuri koulutuksesta, vaalilupauksista huolimatta. Samaan aikaan kun koulutuksesta ja sivistyksestä leikataan, Veikkauksen pomon palkka nousee. Eduskunnassa istuvan kansanedustajan palkka nousee. Ollaanko sitä ajateltu, että kuinka jo valmiiksi ”köyhyysrajalla” olevat opiskelijat pärjäävät, kun heiltä yhä enemmän ja enemmän leikataan? Käykö kohta niin, että opiskelijat eivät saa minkäänlaisia tukia mistään? Silti pitäisi kouluun mennä ja se läpi klaarata parhaimpansa mukaan, vaikka laskupino nurkassa kasvaa? Odotetaanko vanhempien kustantavan lastensa eläminen, mahdollisesti toisella paikkakunnalla, kun pienen opintotuen rahat eivät millään riitä sekä koulutarvikkeisiin, vuokraan että ruokaan. Entäs muu eläminen? Odotetaanko opiskelijoiden ottavan lainaa ilman, että he ajattelevat kahdesti? Opintolainaa vaan taskuun niin paljon, että pärjää ja väliäkö hällä kuinka kauan sen takaisin maksuun menee. Kunhan Suomi elää herroiksi rahallasi sillä välin? Entäs kun lukukausimaksut otetaan käytäntöön? Ei ole Suomella kehuttavana edes sivistyksen ilmaisuus.
Koulutus on yhtä tyhjän kanssa. Ei se ojaan kaada, mutta lähelle kallistutaan. Se on yksi ja sama oletko ammattikoulusta oppisi hakenut vai maisterin paperit taskuusi väitellyt, työttömäksi voi jäädä kumpi tahansa. Koulutusta kutsutaan yleissivistäväksi, eli sivistys kulkee käsikädessä koulutuksen kanssa. Onko tämä tiukka kädenpuristus löystymässä? Kun koulutuksen arvostus loppuu, loppuuko myös sivistys ja sen osaaminen sekä käyttö? Millä Suomessa sitten pärjätään, kun täällä ollaan tunnetusti hieman juroja jo valmiiksi?
”Ei oppi ojaan kaada”- ei niin.
Hyvin pärjääminen alkaa kuitenkin olemaan entistä kovemman työn tulos. Koulutus ollaan laittamassa ahtaalle. Pieniä kyläkouluja lakkautetaan, muka resurssisyistä. Mitenkäs on pienten koululaisten ”resurssien” laita? Jaksaako pieni ekaluokkalainen pitkää matkaa suureen kaupunkikouluun, jossa saattaa käydä niin että hukkuu isoon joukkoon? Luokkakoot kasvavat suuriksi, kun kaikki kyläkoulut lakkautetaan ”opiskelijapulan” vuoksi. Suuret luokkakoot taas aiheuttavat varmasti ongelmia. Kaikille oppilaille ei millään riitä opettajilla aikaa. Koulukiusaaminen yleistyy, vaikka siitä puhutaan joidenkin mielestä liikaa jo nyt. Koulukiusaamisen seurauksista ei varmasti tarvitse kenellekään kertoa mitään. Jokaisella on varmasti mielensä sopukoissa muistijälki Jokelan koulusurmasta. Entä kun näitä saadaan todistaa lisää sen takia, että opettajien resurssit ja jaksaminen menee itse opiskelun motivoimiseen eikä koulukiusaamisen huomaamiseen tai siihen puuttumiseen. Sitä ei koskaan tiedä, mitä hyljetyksi itsensä tunteva ihmisparka tekee.
Pitkät välimatkat koulun ja kodin välillä muodostuvat ongelmaksi varsinkin silloin, kun kaikki maalaiskylien pikkukoulut lakkautetaan. Kun pikkuinen ihminen täyttää seitsemän ja menee kouluun, hän ei muuta teekään. Linja-autolla maalta kaupunkiin meneminen kestää mukavasti tunnin tai pari. Kotona ei ehdi kuin tehdä läksyt. Rauhallinen vapaa-aika jää minimiin. Sitä tulee tulevaisuudessa löytymään lähinnä silloin, kun sinulla on loma. Missä on vapaus ja oma-aika?
Koulu on Suomessa oppimista ja opiskelua varten. Niinhän sen pitääkin toisaalta mennä mutta… Kun koululaisen-, myöhemmin opiskelijan, uransa aloittaa se on miltei koko elämä. Eikö siis koulu voisi olla myös paikka nauttia, paikka jossa viihtyä? Pakkoko sen on olla pakonomaista puurtamista? Tunnin alun odottelua, istuskelua, seisomista, opiskelua. Yhdysvalloissa koulu on saatu myös nautittavaksi ajaksi. Ainakin sen perusteella mitä olen kuullut tai lukenut. Koulu tarjoaa erilaisia klubeja erilaisista asioista kiinnostuneille henkilöille. On väittelykerhoa, draamaa ja kuoroa. On erilaisia urheilumuotoja, useita tanssiaisia ja hullutteluviikkoja. Koulu on kivaa. Turha on sanoa, ettei kivan ohella myös opiskeltaisi. Yhdysvalloissa pääsee lukion jälkeen suoraan yliopistoon. Stipendiä voidaan tarjota, jos olet osoittanut riittävää kiinnostusta, sinulla on takanasi tarpeeksi kokemusta tai olet muuten vain helvetin hyvä oppilas. Yliopistoon pääsee myös rahalla. Pääasia on, että sinne yliopistoon pääsee. Toisin kuin Suomessa. Täällä on otettu käytäntöön ensikertalaisuus. Eli ymmärtäisin sen niin, että uudelleen kouluttautuminen on tehty hankalaksi, yliopistoon pääseminen on tehty hankalaksi. Toisin se oli vuoteen 1963 asti. Silloin kirjaimellisesti kävelit sisään yliopistoon ylioppilaan paperit saatuasi. Nykyään Suomi on täynnä väliinputoajia. Unelmista kiinni pitäjistä. Heitä, joille se plan B ammatti ei kelpaa vaan sitä pidetään välivuotta välivuoden perään, ettei vaan menetä ensikertalaisuuttaan. Entä jos se unelma-ammatti ei koskaan aukea? Jos esimerkiksi valintakokeessa on kirjallisuutena opiskeluun kuulumatonta materiaalia? Kuten eläinlääketieteellisen fysiikka. Hankalaksi on tehty lukion jälkeinen opiskelu. Olisikohan minunkin siis kannattanut vain mennä amiskaan? Miksi Suomi sitten on niin huolissaan syrjäytyneistä nuorista, jos se on Suomen oma vika? Suomi tekee syrjäytyneitä kuin liukuhihnalla autonosia. Suomen koulutusjärjestelmä tekee syrjäytyneitä nuoria.
Koulutuksen ilmaisuus on myös asia, jonka voin mielestäni vapaasti kyseenalaistaa. Koulutuksen ilmaisuus ei ole niin yksinkertaista. Nykyään odotetaan, että oppilaalla on käytössään tabletti jo ala-asteella. Kouluko kustantaa nämä älylaitteet kaikille koulun oppilaille? Entäs yläasteella ja lukiossa, jossa se on jo sanelematon pakko olla kannettava tai muu älyllinenlaite kirjojen joukossa. Se on opiskelijan pussista se. Koulukirjatkaan eivät tue koulutuksen ilmaisuutta. Joka vuosi on oppikirjassa joku sana laitettu uusiksi, ja oppilaan odotetaan ostavan se uusin painos lainkaan kyseenalaistamatta sitä faktaa, että tori.fi- sivustolla vitosen kaupan oleva kirja sisältää muutamia pieniä poikkeuksia lukuunottamatta kaikki samat asiat kuin se uusin painoskin. Sen kirjan ostaminen vain vaatisi opettajalta hieman panostamista. Pakkoko sen panostamisen on tulla opiskelijan kukkarosta? Kerroin myös jo pienten koulujen lakkauttamisesta. Jos koulukyyti ei maksaisi, Suomea voisi hyvin sanoa veroparatiisiksi.
Koulutus on menettämässä merkityksensä ja arvostuksensa. Hallituksen jättikoon sakset leikkaavat rankimmin juuri koulutuksesta, vaalilupauksista huolimatta. Samaan aikaan kun koulutuksesta ja sivistyksestä leikataan, Veikkauksen pomon palkka nousee. Eduskunnassa istuvan kansanedustajan palkka nousee. Ollaanko sitä ajateltu, että kuinka jo valmiiksi ”köyhyysrajalla” olevat opiskelijat pärjäävät, kun heiltä yhä enemmän ja enemmän leikataan? Käykö kohta niin, että opiskelijat eivät saa minkäänlaisia tukia mistään? Silti pitäisi kouluun mennä ja se läpi klaarata parhaimpansa mukaan, vaikka laskupino nurkassa kasvaa? Odotetaanko vanhempien kustantavan lastensa eläminen, mahdollisesti toisella paikkakunnalla, kun pienen opintotuen rahat eivät millään riitä sekä koulutarvikkeisiin, vuokraan että ruokaan. Entäs muu eläminen? Odotetaanko opiskelijoiden ottavan lainaa ilman, että he ajattelevat kahdesti? Opintolainaa vaan taskuun niin paljon, että pärjää ja väliäkö hällä kuinka kauan sen takaisin maksuun menee. Kunhan Suomi elää herroiksi rahallasi sillä välin? Entäs kun lukukausimaksut otetaan käytäntöön? Ei ole Suomella kehuttavana edes sivistyksen ilmaisuus.
Koulutus on yhtä tyhjän kanssa. Ei se ojaan kaada, mutta lähelle kallistutaan. Se on yksi ja sama oletko ammattikoulusta oppisi hakenut vai maisterin paperit taskuusi väitellyt, työttömäksi voi jäädä kumpi tahansa. Koulutusta kutsutaan yleissivistäväksi, eli sivistys kulkee käsikädessä koulutuksen kanssa. Onko tämä tiukka kädenpuristus löystymässä? Kun koulutuksen arvostus loppuu, loppuuko myös sivistys ja sen osaaminen sekä käyttö? Millä Suomessa sitten pärjätään, kun täällä ollaan tunnetusti hieman juroja jo valmiiksi?
”Ei oppi ojaan kaada”- ei niin.
maanantai 20. marraskuuta 2017
Hevostoimija/luonto-ohjaaja
Hevosala on juuri minua varten!
Olen kysellyt oppisopimuksellakin hevosalaa opiskelemaan. Suomen tallit- sivulla löytyy mielenkiintoisia paikkoja. Vain harva on vastannut ettei juuri tällä hetkellä löydy resursseja. Loppuihin laitoin sitten viestiä; olen valmis myös ei-kiitos vastaukseen vastaamatta jättämisen sijaan. Kiitos.
Haluan perustaa tulevaisuudessa oman hevosalan yrityksen. Se sisältäisi täysihoitotallin, ohjattuja maastoilulenkkejä, kengityspalvelun, kuljetuspalvelu...
Minulla ei vielä ole muuta alaa opiskeltuna, toisin kuin miltei kaikilla muilla tähän hakeneilla näyttää olevan. Jollakin taisi olla jopa miltei samankaltainen ala takataskussa. (pelkkä ajatus takaraivossa, ei ääneen sanottu)
... otteita siskoni valintahaastattelusta. Mielestäni ihan hyviä pointteja:
1. Tietää juuri itselleen mieleisen alan.
2. On ollut valmis opiskelemaan oppisopimuksella. Osoittaa kiinnostusta, motivaatiota ja vastuuta.
3. On jo tietoinen kuinka haluaa työllistyä. Pohjois-Savossa ei ainakaan kovin montaa kuljetusta järjestävää yritystä/henkilöä löydy.
4. On vielä kouluttautumaton nuori kyseessä. Ei ole alaa takataskussa. Joillakin muilla se löytyi molemmista taskuista. Liekä siellä oli floristia, agrologia, hevoshoitajaa...
Onnee nyt sitten vaan; loitte, ainakin vuodeksi eteenpäin, Suomeen yhden koulutuksesta syrjäytyneen nuoren lisää. 👍
Olen kysellyt oppisopimuksellakin hevosalaa opiskelemaan. Suomen tallit- sivulla löytyy mielenkiintoisia paikkoja. Vain harva on vastannut ettei juuri tällä hetkellä löydy resursseja. Loppuihin laitoin sitten viestiä; olen valmis myös ei-kiitos vastaukseen vastaamatta jättämisen sijaan. Kiitos.
Haluan perustaa tulevaisuudessa oman hevosalan yrityksen. Se sisältäisi täysihoitotallin, ohjattuja maastoilulenkkejä, kengityspalvelun, kuljetuspalvelu...
Minulla ei vielä ole muuta alaa opiskeltuna, toisin kuin miltei kaikilla muilla tähän hakeneilla näyttää olevan. Jollakin taisi olla jopa miltei samankaltainen ala takataskussa. (pelkkä ajatus takaraivossa, ei ääneen sanottu)
... otteita siskoni valintahaastattelusta. Mielestäni ihan hyviä pointteja:
1. Tietää juuri itselleen mieleisen alan.
2. On ollut valmis opiskelemaan oppisopimuksella. Osoittaa kiinnostusta, motivaatiota ja vastuuta.
3. On jo tietoinen kuinka haluaa työllistyä. Pohjois-Savossa ei ainakaan kovin montaa kuljetusta järjestävää yritystä/henkilöä löydy.
4. On vielä kouluttautumaton nuori kyseessä. Ei ole alaa takataskussa. Joillakin muilla se löytyi molemmista taskuista. Liekä siellä oli floristia, agrologia, hevoshoitajaa...
Onnee nyt sitten vaan; loitte, ainakin vuodeksi eteenpäin, Suomeen yhden koulutuksesta syrjäytyneen nuoren lisää. 👍
Kaiketi ne puolituntia haastattelussa viihtyvät sitten myivät itsensä paremmin.
Herra Presidentti, Rouva Jenni Haukio ja hallitus:
Tämähän on helppoa kuin heinänteko. Herroittelu meinaan. Kirjoitin viime vuonna kirjeen Prinssi Harrylle, silloin piti pokata vielä syvempään.
Tosin en kovin syvään pokannut, menin ja sinuttelin. Kysyin petaako Harry itse sänkynsä ja käykö marketissa. Näköjään on rinssillä kova nahka kun vastasi minulle. Ei mennyt minun lipevä kieli ihon alle.
Menisin mielelläni suoraan asiaan, mutta onhan ne hyvät tavat muistettava ja esittelen itseni ensin.
Minun nimeni on Pauliina lyhyesti ja ytimekkäästi vain Pami. Olen 21-vuotias nuori nainen Kuopiosta. Asun maalla (tosin Suomi kaavoittaa koko ajan lisää eikä kohta ole autenttista maaseutua missään) perheeni kanssa.
En opiskele tällä hetkellä mitään, koska en ole päässyt opiskelemaan unelma-alaani. Biolääketiedettä. Valintakoetilaisuus on minulle aina hieman liian jännittävä. Niin paljon ihmisiä ja minä, koulukiusattu nuori.
Ja, kysynpähän nyt sitten Suomen presidentiltä:
Miksi Suomen yliopistoissa tai vaikka AMK- valintakokeissakin ei voisi olla motivaatiokirjettä? Vaikka tehtävät menisivätkin pulpetin alle heittämällä niin motivaatiokirjeessä saisi sitten kertoa miksi tämä ala olisi juuri sinulle sopivin. Yhdysvallat on tässä(kin) parempi maa. Lukiosta valmistuvalle tarjotaan paikkaa yliopistoista. Jos ei ole varaa mennä, yliopistot voivat motivoituneelle tarjota stipendiä.
Mitä Suomi tarjoaa? (pääsykokeessa jännittävälle)
Välivuotta toisensa perään.
Minulle ei enää plan c kelpaa. Biolääketiede on jo plan b, koska alkuperäisen suunnitelman, luokanopettajan, koulukiusaaminen jo turmeli. En tulisi pärjäämään luokanopettajan valintakokeen ryhmätehtävässä, joka on kilpalaulantaa. Kuka saa äänensä kuuluviin, kuka on päällepäsmäri ja sosiaalinen suupaltti.
En minä.
Se siitä koulutusjutusta.
Ai niin, vielä sekin että nyt kun ne poistavat valintakokeet ja nojaavat tyystin YO-kokeentuloksiin, lisäämättä esim. sitä motivaatiokirjettä niin me ämmän- oppilaat, keskivertohyvät ei päästä sisään yliopistoon ikinä.
No, elämä opettaa.
”Elämänkoulu” kuulostaakin hyvältä Curriculum Vitaessa.
En myöskään käy töissä. Koska minullahan ei ole mitään alaa opiskeltuna. Eihän yleissivistävän koulutuksen käynyt kelpaa edes kaupankassalle tai lentokentän paskahuusseja kuuraamaan.
Tästä päästään hyvin aasinsiltana siihen, kuinka työtön nuori, jolle rapsahtaa työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuessaan viiden kk karenssi, elättää itsensä. Keräämällä mustikoita. Olenkin tänä vuonna kerännyt niitä jokusen sankon. Milloinkahan Suomi alkaa näitäkin tuloja verottamaan?
Kysynpähän vaan, mikä oikeus on verottaa pientä taskurahaa kun herra Presidentin sopeutumiseläke on verovapaata? Ja presidentin palkkiokin on verovapaata…
Taidatte olla kaikin puolin verovapaa mies.
Hyvähän se on kun palkka on vaivaiset 13 333e/kk.
Eihän siitä verotettavaksi riittäisikään, toisin kuin minun työttömyysetuudesta....
Niin siis se aasinsilta… Mustikoita keräämällä…
Kysynpäs nyt sitten, mistä kuvittelette minun kohta keräävän mustikkani? Oletatteko minun ja muiden ihmisten tyytyvän pensasmustikkaan?
Ettekö seuraa?
Minäpäs selitän tarkemmin. Suomen metsätalouttahan minä tarkoitan. TEHOmetsätaloutta.
Haluatteko tulla muistetuksi presidenttinä, jonka hallistuskaudella eduskunnassa istuvat päättäjät ajelivat vastaanhangoittelemattoman Suomineidon kaljuksi päälaesta bikinirajaan?
Tosin en kovin syvään pokannut, menin ja sinuttelin. Kysyin petaako Harry itse sänkynsä ja käykö marketissa. Näköjään on rinssillä kova nahka kun vastasi minulle. Ei mennyt minun lipevä kieli ihon alle.
Menisin mielelläni suoraan asiaan, mutta onhan ne hyvät tavat muistettava ja esittelen itseni ensin.
Minun nimeni on Pauliina lyhyesti ja ytimekkäästi vain Pami. Olen 21-vuotias nuori nainen Kuopiosta. Asun maalla (tosin Suomi kaavoittaa koko ajan lisää eikä kohta ole autenttista maaseutua missään) perheeni kanssa.
En opiskele tällä hetkellä mitään, koska en ole päässyt opiskelemaan unelma-alaani. Biolääketiedettä. Valintakoetilaisuus on minulle aina hieman liian jännittävä. Niin paljon ihmisiä ja minä, koulukiusattu nuori.
Ja, kysynpähän nyt sitten Suomen presidentiltä:
Miksi Suomen yliopistoissa tai vaikka AMK- valintakokeissakin ei voisi olla motivaatiokirjettä? Vaikka tehtävät menisivätkin pulpetin alle heittämällä niin motivaatiokirjeessä saisi sitten kertoa miksi tämä ala olisi juuri sinulle sopivin. Yhdysvallat on tässä(kin) parempi maa. Lukiosta valmistuvalle tarjotaan paikkaa yliopistoista. Jos ei ole varaa mennä, yliopistot voivat motivoituneelle tarjota stipendiä.
Mitä Suomi tarjoaa? (pääsykokeessa jännittävälle)
Välivuotta toisensa perään.
Minulle ei enää plan c kelpaa. Biolääketiede on jo plan b, koska alkuperäisen suunnitelman, luokanopettajan, koulukiusaaminen jo turmeli. En tulisi pärjäämään luokanopettajan valintakokeen ryhmätehtävässä, joka on kilpalaulantaa. Kuka saa äänensä kuuluviin, kuka on päällepäsmäri ja sosiaalinen suupaltti.
En minä.
Se siitä koulutusjutusta.
Ai niin, vielä sekin että nyt kun ne poistavat valintakokeet ja nojaavat tyystin YO-kokeentuloksiin, lisäämättä esim. sitä motivaatiokirjettä niin me ämmän- oppilaat, keskivertohyvät ei päästä sisään yliopistoon ikinä.
No, elämä opettaa.
”Elämänkoulu” kuulostaakin hyvältä Curriculum Vitaessa.
En myöskään käy töissä. Koska minullahan ei ole mitään alaa opiskeltuna. Eihän yleissivistävän koulutuksen käynyt kelpaa edes kaupankassalle tai lentokentän paskahuusseja kuuraamaan.
Tästä päästään hyvin aasinsiltana siihen, kuinka työtön nuori, jolle rapsahtaa työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuessaan viiden kk karenssi, elättää itsensä. Keräämällä mustikoita. Olenkin tänä vuonna kerännyt niitä jokusen sankon. Milloinkahan Suomi alkaa näitäkin tuloja verottamaan?
Kysynpähän vaan, mikä oikeus on verottaa pientä taskurahaa kun herra Presidentin sopeutumiseläke on verovapaata? Ja presidentin palkkiokin on verovapaata…
Taidatte olla kaikin puolin verovapaa mies.
Hyvähän se on kun palkka on vaivaiset 13 333e/kk.
Eihän siitä verotettavaksi riittäisikään, toisin kuin minun työttömyysetuudesta....
Niin siis se aasinsilta… Mustikoita keräämällä…
Kysynpäs nyt sitten, mistä kuvittelette minun kohta keräävän mustikkani? Oletatteko minun ja muiden ihmisten tyytyvän pensasmustikkaan?
Ettekö seuraa?
Minäpäs selitän tarkemmin. Suomen metsätalouttahan minä tarkoitan. TEHOmetsätaloutta.
Haluatteko tulla muistetuksi presidenttinä, jonka hallistuskaudella eduskunnassa istuvat päättäjät ajelivat vastaanhangoittelemattoman Suomineidon kaljuksi päälaesta bikinirajaan?
Suomihan tunnetaan metsäkansana. Mitä kansaa me kohta olemme?
Puupeltokansaa?
Kävin juuri mökilläni. Olin edellisellä kerralla ajautunut metsään, jossa männynrunkojen ylitse ei käteni yllä. Ja sammal on niin syvää ja pehmeää, että polviin asti uppoaa.
Mitä pahaa karmaa minä raahaan perässäni, että nyt seuraavalla kerralla metsä oli merkitty. Kuin paholainen joka merkitsee oppipoikansa. Punaisia merkkejä täynnä, joissa valheellisesti sanotaan metsänHOITOyhdistys.
En uskonut masennukseen. Mutta taisin juuri itse sairastua siihen, ihan vain ajattelemalla sitä tosiasiaa, etten enää kerää mustikoita enkä mustatorvisieniä tuossa metsässä. En ainakaan 70 vuoteen.
On tehty tutkimus, että metsä koetaan parantavana ja mielialan kohottajana. Suomi on näköjään päättänyt sairastuttaa metsäkansansa masennukseen. Avohakkuu turmelee luonnonmonimuotoisuuden lisäksi ihmismielen. Minun mieleni ainakin vuotaa verta. En usko että tämä haava ikinä paranee.
Ettekö te ja muu hallitus voi jo uskoa, että:
Päätehakkuu ei ole metsänHOITOA.
Päätehakkuu tulisi kieltää lailla. Te olette presidentti, kieltäkää se. Ai niin, ettehän te tee päätöksiä. Te vain istutte ja kuuntelette ohjeita. Tai tapaatte muiden maiden pressoja.
Enkä minä nyt syyllistä ainoastaan valtion omistamien metsien hoitoa vaan myös yksityisten.
Tästä päästään siihen lakipykälään, jonka turvin metsä saa maksaa omistajansa velan. Jos metsänomistaja on veloissa, niin silloin jalkoihin saa jäädä luonnonsuojelupykälät. Oli aika, jolloin puuta ei saanut kaataa ennen kuin tietyn kokoisena, nykyään laki sallii sen, että metsässään saa kukin tehdä mitä haluaa. Siis metsällään saa tehdä mitä haluaa. Nykyään päätehakkuuseen joutuvat puut ovat tulitikun kokoisia vyötäröltään.
Metsänomistajan velasta päästään hyvin lipsahtamaan Suomen omaan velkaan. Meinaako Suomi maksaa velkansa puukaupalla?
Muistutanpa herra presidenttiä eräästä asiasta. Taisitte tehdä Trumpit vuonna -97, ja päästää suustanne sammakoita. Muistuuko mieleen?
Onko nyt viimeinenkin puu jätettävä pystyyn niin, että kaikki metsämme rymettyvät läpipääsemättömiksi ryteiköiksi, joita kauniisti kutsutaan aarniometsiksi? Ja kaikki tämä vain sen takia, että jokainen tupajumi ja torakka saisi viettää monimuotoista ja onnellista elämää.
-Sauli Niinistö 1997, Suomalainen Aarniometsä- kirja. Sen on kirjoittaneet Petri Keto-Tokoi ja Timo Kuuluvainen.
? (olen jotakuinkin sanaton)
Tuntuu siltä, että joka vuosi kehuskellaan kuinka paljon vuotuinen kestävästi kaadettava kuutiomäärä ylittyy.
Olen myös kuullut sanottavan; Suomalainen puu kasvaa nopeasti. Ei se kasva sen nopeammin kuin mikään muukaan puu.
Me ei saada ajatella niin, että kaadanpas tämän metsän ja istutan tähän kestävästi ajatellen uudet taimet. Tullaan katsomaan seuraavana vuonna sen kaadetun metsän viereistä metsää ja kaadetaan se. Ymmärrättekö? Kohta me mennään sinne metsään ja huomataan, ettei metsää olekaan. Hyvähän siinä on sitten sormi suussa ajatella, että eikö se puu kasvanutkaan…
Kyllä se kasvaa mutta ei voi odottaa kaksikymmensenttisen taimen kasvavan tukkipuuksi sormia näpäyttämällä.
Kuopiossa on MAAILMAN suurin biotaloustehdas, äänekoskella sellutehdas, tehtaita Suomi täynnä. Riittääkö puu varmasti sekä tehtaisiin että jätettäväksi metsään? Voitteko luvata sen?
Olen tehnyt suomi 100- vuoden kunniaksi uuden sopivamman maammelaulun. Voitte kuunnella sen osoitteessa:
Onnea Suomi 100 vee
Kehoitan myös kurkkaamaan tämän otsikon taakse:
https://booty-tooch.blogspot.fi/2016/10/throw-back.html
Tässä on velkakellosta:
https://www.youtube.com/watch?v=ofFgGQzBwmE&feature=youtu.be
Tämänkin voisi lukea:
Puupeltokansaa?
Kävin juuri mökilläni. Olin edellisellä kerralla ajautunut metsään, jossa männynrunkojen ylitse ei käteni yllä. Ja sammal on niin syvää ja pehmeää, että polviin asti uppoaa.
Mitä pahaa karmaa minä raahaan perässäni, että nyt seuraavalla kerralla metsä oli merkitty. Kuin paholainen joka merkitsee oppipoikansa. Punaisia merkkejä täynnä, joissa valheellisesti sanotaan metsänHOITOyhdistys.
En uskonut masennukseen. Mutta taisin juuri itse sairastua siihen, ihan vain ajattelemalla sitä tosiasiaa, etten enää kerää mustikoita enkä mustatorvisieniä tuossa metsässä. En ainakaan 70 vuoteen.
On tehty tutkimus, että metsä koetaan parantavana ja mielialan kohottajana. Suomi on näköjään päättänyt sairastuttaa metsäkansansa masennukseen. Avohakkuu turmelee luonnonmonimuotoisuuden lisäksi ihmismielen. Minun mieleni ainakin vuotaa verta. En usko että tämä haava ikinä paranee.
Ettekö te ja muu hallitus voi jo uskoa, että:
Päätehakkuu ei ole metsänHOITOA.
Päätehakkuu tulisi kieltää lailla. Te olette presidentti, kieltäkää se. Ai niin, ettehän te tee päätöksiä. Te vain istutte ja kuuntelette ohjeita. Tai tapaatte muiden maiden pressoja.
Enkä minä nyt syyllistä ainoastaan valtion omistamien metsien hoitoa vaan myös yksityisten.
Tästä päästään siihen lakipykälään, jonka turvin metsä saa maksaa omistajansa velan. Jos metsänomistaja on veloissa, niin silloin jalkoihin saa jäädä luonnonsuojelupykälät. Oli aika, jolloin puuta ei saanut kaataa ennen kuin tietyn kokoisena, nykyään laki sallii sen, että metsässään saa kukin tehdä mitä haluaa. Siis metsällään saa tehdä mitä haluaa. Nykyään päätehakkuuseen joutuvat puut ovat tulitikun kokoisia vyötäröltään.
Metsänomistajan velasta päästään hyvin lipsahtamaan Suomen omaan velkaan. Meinaako Suomi maksaa velkansa puukaupalla?
Muistutanpa herra presidenttiä eräästä asiasta. Taisitte tehdä Trumpit vuonna -97, ja päästää suustanne sammakoita. Muistuuko mieleen?
Onko nyt viimeinenkin puu jätettävä pystyyn niin, että kaikki metsämme rymettyvät läpipääsemättömiksi ryteiköiksi, joita kauniisti kutsutaan aarniometsiksi? Ja kaikki tämä vain sen takia, että jokainen tupajumi ja torakka saisi viettää monimuotoista ja onnellista elämää.
-Sauli Niinistö 1997, Suomalainen Aarniometsä- kirja. Sen on kirjoittaneet Petri Keto-Tokoi ja Timo Kuuluvainen.
? (olen jotakuinkin sanaton)
Tuntuu siltä, että joka vuosi kehuskellaan kuinka paljon vuotuinen kestävästi kaadettava kuutiomäärä ylittyy.
Olen myös kuullut sanottavan; Suomalainen puu kasvaa nopeasti. Ei se kasva sen nopeammin kuin mikään muukaan puu.
Me ei saada ajatella niin, että kaadanpas tämän metsän ja istutan tähän kestävästi ajatellen uudet taimet. Tullaan katsomaan seuraavana vuonna sen kaadetun metsän viereistä metsää ja kaadetaan se. Ymmärrättekö? Kohta me mennään sinne metsään ja huomataan, ettei metsää olekaan. Hyvähän siinä on sitten sormi suussa ajatella, että eikö se puu kasvanutkaan…
Kyllä se kasvaa mutta ei voi odottaa kaksikymmensenttisen taimen kasvavan tukkipuuksi sormia näpäyttämällä.
Kuopiossa on MAAILMAN suurin biotaloustehdas, äänekoskella sellutehdas, tehtaita Suomi täynnä. Riittääkö puu varmasti sekä tehtaisiin että jätettäväksi metsään? Voitteko luvata sen?
Olen tehnyt suomi 100- vuoden kunniaksi uuden sopivamman maammelaulun. Voitte kuunnella sen osoitteessa:
Onnea Suomi 100 vee
Kehoitan myös kurkkaamaan tämän otsikon taakse:
https://booty-tooch.blogspot.fi/2016/10/throw-back.html
Tässä on velkakellosta:
https://www.youtube.com/watch?v=ofFgGQzBwmE&feature=youtu.be
Tämänkin voisi lukea:
https://booty-tooch.blogspot.fi/2016/09/screw-you-jim-coppard.html
No blogini on täynnä kaikenlaista. Ei kun pläräämään.
Ps. Linkit ovat virusvapaita, näin ainakin luulisin.
Tiedän ettei yksi ihminen, vaikka presidentti olettekin, voi kirjoittaa lakia uusiksi. Mutta haluan teidän vakavasti kyseenalaistavan TEHOmetsätalouden ja PÄÄTEHAKKUUN, jota pajunköyttä syöttävät metsänomistajat metsänHOIDOKSI:kin valhellisesti kutsuvat.
En ole vielä äänestänyt presidentin vaaleissa, vaikka olenkin (jo) 21. Ehkä minun aikani äänestää tulee sitten kun voin äänestää itse itseäni. Ei se mahdollisuus kovin kaukana ole. Tänä vuonna joku pyysi minua Keskusta-puolueeseen kunnallisvaaleissa. Itse ajattelen olevani vihreä. Sama herra sanoi vihreiden olevan vitsi, enkä minä tai ajamani asiat olla vitsejä. Toivottavasti minulla on neljän vuoden päästä (anteeksi kielenkäyttöni) enemmän munaa ja haen vihreisiin ajamaan minulle tärkeitä asioita. Keskustaan en ainakaan aio, hehän ovat juuri niitä jotka ajavat Suomen suuria hakkuita.
Ei voi olla helppoa olla Suomen presidentti. Hatun nosto teille.
Näihin tunnelmiin,
No blogini on täynnä kaikenlaista. Ei kun pläräämään.
Ps. Linkit ovat virusvapaita, näin ainakin luulisin.
Tiedän ettei yksi ihminen, vaikka presidentti olettekin, voi kirjoittaa lakia uusiksi. Mutta haluan teidän vakavasti kyseenalaistavan TEHOmetsätalouden ja PÄÄTEHAKKUUN, jota pajunköyttä syöttävät metsänomistajat metsänHOIDOKSI:kin valhellisesti kutsuvat.
En ole vielä äänestänyt presidentin vaaleissa, vaikka olenkin (jo) 21. Ehkä minun aikani äänestää tulee sitten kun voin äänestää itse itseäni. Ei se mahdollisuus kovin kaukana ole. Tänä vuonna joku pyysi minua Keskusta-puolueeseen kunnallisvaaleissa. Itse ajattelen olevani vihreä. Sama herra sanoi vihreiden olevan vitsi, enkä minä tai ajamani asiat olla vitsejä. Toivottavasti minulla on neljän vuoden päästä (anteeksi kielenkäyttöni) enemmän munaa ja haen vihreisiin ajamaan minulle tärkeitä asioita. Keskustaan en ainakaan aio, hehän ovat juuri niitä jotka ajavat Suomen suuria hakkuita.
Ei voi olla helppoa olla Suomen presidentti. Hatun nosto teille.
Näihin tunnelmiin,
Kunnioittaen ja niin päin pois,
Ps. Itse kirjeeseen en ehtinyt onnitteluja laittaa, mutta onnea nyt sitten vaan perheenlisäyksen puolesta.
lauantai 3. joulukuuta 2016
Laudatur läpäisee
Nonni. En mä nyt ihan tämmöstä valintakoeuudistusta tarkoittanut vaikka paska oli se edellinenkin. Nyt on vielä paskempi. Ylppäreissä Laudatureita kahmivat, ei sosiaalista elämää omaavat, kokoajan päteä haluavat, pääsevät sisään mutta me ämmät ei. Jos on muutama c lipsahtanut joukkoon mukaan. Pakkoko sitä koetta oli kokonaan poistaa? Miksi se ei vaikka muuttunut niin että se käsittelee juurikin kyseistä alaa. Tai miksei otettu motivaatiokirjettä. Että minä jolla on helvetinmoinen halu ja palo voisin näyttää että motivaatiota löytyy. Mutta ei... Nyt ei ole minkään sortin koetta vaan jos ylppärit meni tähtitaivaisiin eikä penkin alle niin pääsee livahtamalla sisään.
No, onneksi biolääketieteessä on vielä valintakoe, tosin voi olla etten taaskaan loista kokeessa.
Ympäristö-ja biotieteissä ei valintakoetta. Mutta minähän tulen sinne saatana opiskelemaan vaikka en sisälle pääsekään. Ympäristöoikeuden kurssi, täältä tullaan. Pannaan nuo haisevat paskaläjät (mun pihatiellä hilluu sahan kanssa tälläkin hetkellä yksi) maksamaan!
Tämä neitokainen tulee opiskelemaan ja saa ne maisterin paperit. Sitä ei voi kukaan estää! Ei edes se jos nyt en viralisesti pääsiskään sisään. Mutta eduskunnan vihreisiin päästään, sitten pressaksi. Nuo mulkut (jotka on siellä alatiellä) saavat luvan kumartaa ja pokata MINUA!
Joo ja muutama sananen tosta biolääketieteestä. Olen ajatellut että jos en valintakokeella pääse, opiskelen tuntkinnon osia avoimessa. YLLÄTYS YLLÄTYS HULLUNHIENO (paska) SUOMI!!!! Ei enää valita avoimen yliopiston opintojen kautta.....
No, onneksi biolääketieteessä on vielä valintakoe, tosin voi olla etten taaskaan loista kokeessa.
Ympäristö-ja biotieteissä ei valintakoetta. Mutta minähän tulen sinne saatana opiskelemaan vaikka en sisälle pääsekään. Ympäristöoikeuden kurssi, täältä tullaan. Pannaan nuo haisevat paskaläjät (mun pihatiellä hilluu sahan kanssa tälläkin hetkellä yksi) maksamaan!
Tämä neitokainen tulee opiskelemaan ja saa ne maisterin paperit. Sitä ei voi kukaan estää! Ei edes se jos nyt en viralisesti pääsiskään sisään. Mutta eduskunnan vihreisiin päästään, sitten pressaksi. Nuo mulkut (jotka on siellä alatiellä) saavat luvan kumartaa ja pokata MINUA!
Joo ja muutama sananen tosta biolääketieteestä. Olen ajatellut että jos en valintakokeella pääse, opiskelen tuntkinnon osia avoimessa. YLLÄTYS YLLÄTYS HULLUNHIENO (paska) SUOMI!!!! Ei enää valita avoimen yliopiston opintojen kautta.....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)