maanantai 20. marraskuuta 2017

Herra Presidentti, Rouva Jenni Haukio ja hallitus:

Tämähän on helppoa kuin heinänteko. Herroittelu meinaan. Kirjoitin viime vuonna kirjeen Prinssi Harrylle, silloin piti pokata vielä syvempään.

Tosin en kovin syvään pokannut, menin ja sinuttelin. Kysyin petaako Harry itse sänkynsä ja käykö marketissa. Näköjään on rinssillä kova nahka kun vastasi minulle. Ei mennyt minun lipevä kieli ihon alle.

Menisin mielelläni suoraan asiaan, mutta onhan ne hyvät tavat muistettava ja esittelen itseni ensin.

Minun nimeni on Pauliina lyhyesti ja ytimekkäästi vain Pami. Olen 21-vuotias nuori nainen Kuopiosta. Asun maalla (tosin Suomi kaavoittaa koko ajan lisää eikä kohta ole autenttista maaseutua missään) perheeni kanssa.

En opiskele tällä hetkellä mitään, koska en ole päässyt opiskelemaan unelma-alaani. Biolääketiedettä. Valintakoetilaisuus on minulle aina hieman liian jännittävä. Niin paljon ihmisiä ja minä, koulukiusattu nuori.

Ja, kysynpähän nyt sitten Suomen presidentiltä:

Miksi Suomen yliopistoissa tai vaikka AMK- valintakokeissakin ei voisi olla motivaatiokirjettä? Vaikka tehtävät menisivätkin pulpetin alle heittämällä niin motivaatiokirjeessä saisi sitten kertoa miksi tämä ala olisi juuri sinulle sopivin. Yhdysvallat on tässä(kin) parempi maa. Lukiosta valmistuvalle tarjotaan paikkaa yliopistoista. Jos ei ole varaa mennä, yliopistot voivat motivoituneelle tarjota stipendiä.

Mitä Suomi tarjoaa? (pääsykokeessa jännittävälle)

Välivuotta toisensa perään.

Minulle ei enää plan c kelpaa. Biolääketiede on jo plan b, koska alkuperäisen suunnitelman, luokanopettajan, koulukiusaaminen jo turmeli. En tulisi pärjäämään luokanopettajan valintakokeen ryhmätehtävässä, joka on kilpalaulantaa. Kuka saa äänensä kuuluviin, kuka on päällepäsmäri ja sosiaalinen suupaltti.

En minä.

Se siitä koulutusjutusta.

Ai niin, vielä sekin että nyt kun ne poistavat valintakokeet ja nojaavat tyystin YO-kokeentuloksiin, lisäämättä esim. sitä motivaatiokirjettä niin me ämmän- oppilaat, keskivertohyvät ei päästä sisään yliopistoon ikinä.

No, elämä opettaa.

”Elämänkoulu” kuulostaakin hyvältä Curriculum Vitaessa.

En myöskään käy töissä. Koska minullahan ei ole mitään alaa opiskeltuna. Eihän yleissivistävän koulutuksen käynyt kelpaa edes kaupankassalle tai lentokentän paskahuusseja kuuraamaan.

Tästä päästään hyvin aasinsiltana siihen, kuinka työtön nuori, jolle rapsahtaa työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuessaan viiden kk karenssi, elättää itsensä. Keräämällä mustikoita. Olenkin tänä vuonna kerännyt niitä jokusen sankon. Milloinkahan Suomi alkaa näitäkin tuloja verottamaan?

Kysynpähän vaan, mikä oikeus on verottaa pientä taskurahaa kun herra Presidentin sopeutumiseläke on verovapaata? Ja presidentin palkkiokin on verovapaata…

Taidatte olla kaikin puolin verovapaa mies.

Hyvähän se on kun palkka on vaivaiset 13 333e/kk.

Eihän siitä verotettavaksi riittäisikään, toisin kuin minun työttömyysetuudesta....

Niin siis se aasinsilta… Mustikoita keräämällä…

Kysynpäs nyt sitten, mistä kuvittelette minun kohta keräävän mustikkani? Oletatteko minun ja muiden ihmisten tyytyvän pensasmustikkaan?

Ettekö seuraa?

Minäpäs selitän tarkemmin. Suomen metsätalouttahan minä tarkoitan. TEHOmetsätaloutta.

Haluatteko tulla muistetuksi presidenttinä, jonka hallistuskaudella eduskunnassa istuvat päättäjät ajelivat vastaanhangoittelemattoman Suomineidon kaljuksi päälaesta bikinirajaan?
Suomihan tunnetaan metsäkansana. Mitä kansaa me kohta olemme?

Puupeltokansaa?

Kävin juuri mökilläni. Olin edellisellä kerralla ajautunut metsään, jossa männynrunkojen ylitse ei käteni yllä. Ja sammal on niin syvää ja pehmeää, että polviin asti uppoaa.

Mitä pahaa karmaa minä raahaan perässäni, että nyt seuraavalla kerralla metsä oli merkitty. Kuin paholainen joka merkitsee oppipoikansa. Punaisia merkkejä täynnä, joissa valheellisesti sanotaan metsänHOITOyhdistys.

En uskonut masennukseen. Mutta taisin juuri itse sairastua siihen, ihan vain ajattelemalla sitä tosiasiaa, etten enää kerää mustikoita enkä mustatorvisieniä tuossa metsässä. En ainakaan 70 vuoteen.

On tehty tutkimus, että metsä koetaan parantavana ja mielialan kohottajana. Suomi on näköjään päättänyt sairastuttaa metsäkansansa masennukseen. Avohakkuu turmelee luonnonmonimuotoisuuden lisäksi ihmismielen. Minun mieleni ainakin vuotaa verta. En usko että tämä haava ikinä paranee.

Ettekö te ja muu hallitus voi jo uskoa, että:

Päätehakkuu ei ole metsänHOITOA.

Päätehakkuu tulisi kieltää lailla. Te olette presidentti, kieltäkää se. Ai niin, ettehän te tee päätöksiä. Te vain istutte ja kuuntelette ohjeita. Tai tapaatte muiden maiden pressoja.

Enkä minä nyt syyllistä ainoastaan valtion omistamien metsien hoitoa vaan myös yksityisten. 

Tästä päästään siihen lakipykälään, jonka turvin metsä saa maksaa omistajansa velan. Jos metsänomistaja on veloissa, niin silloin jalkoihin saa jäädä luonnonsuojelupykälät. Oli aika, jolloin puuta ei saanut kaataa ennen kuin tietyn kokoisena, nykyään laki sallii sen, että metsässään saa kukin tehdä mitä haluaa. Siis metsällään saa tehdä mitä haluaa. Nykyään päätehakkuuseen joutuvat puut ovat tulitikun kokoisia vyötäröltään.

Metsänomistajan velasta päästään hyvin lipsahtamaan Suomen omaan velkaan. Meinaako Suomi maksaa velkansa puukaupalla?

Muistutanpa herra presidenttiä eräästä asiasta. Taisitte tehdä Trumpit vuonna -97, ja päästää suustanne sammakoita. Muistuuko mieleen?

Onko nyt viimeinenkin puu jätettävä pystyyn niin, että kaikki metsämme rymettyvät läpipääsemättömiksi ryteiköiksi, joita kauniisti kutsutaan aarniometsiksi? Ja kaikki tämä vain sen takia, että jokainen tupajumi ja torakka saisi viettää monimuotoista ja onnellista elämää.

-Sauli Niinistö 1997, Suomalainen Aarniometsä- kirja. Sen on kirjoittaneet Petri Keto-Tokoi ja Timo Kuuluvainen.

? (olen jotakuinkin sanaton)

Tuntuu siltä, että joka vuosi kehuskellaan kuinka paljon vuotuinen kestävästi kaadettava kuutiomäärä ylittyy.

Olen myös kuullut sanottavan; Suomalainen puu kasvaa nopeasti. Ei se kasva sen nopeammin kuin mikään muukaan puu.

Me ei saada ajatella niin, että kaadanpas tämän metsän ja istutan tähän kestävästi ajatellen uudet taimet. Tullaan katsomaan seuraavana vuonna sen kaadetun metsän viereistä metsää ja kaadetaan se. Ymmärrättekö? Kohta me mennään sinne metsään ja huomataan, ettei metsää olekaan. Hyvähän siinä on sitten sormi suussa ajatella, että eikö se puu kasvanutkaan…

Kyllä se kasvaa mutta ei voi odottaa kaksikymmensenttisen taimen kasvavan tukkipuuksi sormia näpäyttämällä.

Kuopiossa on MAAILMAN suurin biotaloustehdas, äänekoskella sellutehdas, tehtaita Suomi täynnä. Riittääkö puu varmasti sekä tehtaisiin että jätettäväksi metsään? Voitteko luvata sen?

Olen tehnyt suomi 100- vuoden kunniaksi uuden sopivamman maammelaulun. Voitte kuunnella sen osoitteessa:


Onnea Suomi 100 vee


Kehoitan myös kurkkaamaan tämän otsikon taakse:

https://booty-tooch.blogspot.fi/2016/10/throw-back.html

Tässä on velkakellosta:

https://www.youtube.com/watch?v=ofFgGQzBwmE&feature=youtu.be

Tämänkin voisi lukea:
https://booty-tooch.blogspot.fi/2016/09/screw-you-jim-coppard.html

No blogini on täynnä kaikenlaista. Ei kun pläräämään.

Ps. Linkit ovat virusvapaita, näin ainakin luulisin.

Tiedän ettei yksi ihminen, vaikka presidentti olettekin, voi kirjoittaa lakia uusiksi. Mutta haluan teidän vakavasti kyseenalaistavan TEHOmetsätalouden ja PÄÄTEHAKKUUN, jota pajunköyttä syöttävät metsänomistajat metsänHOIDOKSI:kin valhellisesti kutsuvat.

En ole vielä äänestänyt presidentin vaaleissa, vaikka olenkin (jo) 21. Ehkä minun aikani äänestää tulee sitten kun voin äänestää itse itseäni. Ei se mahdollisuus kovin kaukana ole. Tänä vuonna joku pyysi minua Keskusta-puolueeseen kunnallisvaaleissa. Itse ajattelen olevani vihreä. Sama herra sanoi vihreiden olevan vitsi, enkä minä tai ajamani asiat olla vitsejä. Toivottavasti minulla on neljän vuoden päästä (anteeksi kielenkäyttöni) enemmän munaa ja haen vihreisiin ajamaan minulle tärkeitä asioita. Keskustaan en ainakaan aio, hehän ovat juuri niitä jotka ajavat Suomen suuria hakkuita.

Ei voi olla helppoa olla Suomen presidentti. Hatun nosto teille.

Näihin tunnelmiin,
Kunnioittaen ja niin päin pois,


Ps. Itse kirjeeseen en ehtinyt onnitteluja laittaa, mutta onnea nyt sitten vaan perheenlisäyksen puolesta. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti