perjantai 3. lokakuuta 2014

Vapaus ei ole itsestäänselvyys



Vapaus on asia, josta kannattaa pitää kiinni. Se voidaan riistää helposti ja sen takaisin saamiseen saa taistella.


Vapaus olla, tulla ja mennä mielensä mukaan on meille monelle itsestäänselvyys. Niin se oli minullekin, mutta ei ole enää. Selailin eräänä päivänä tylsistyneenä blogilistaa ja törmäsin Maria ja Antonia- nimiseen blogiin (http://cagetiger.blogspot.fi/). Lueskelin blogia aikani ja sain päähänpiston. Halusin kirjoittaa vangille kirjeen. Löysin sivun, jolla oli vankien kirjeenvaihtoilmoituksia ja silmäni osuivat erääseen henkilöön. Kuvassa oli nuorehko mies, jolla oli kauniit, lempeät silmät ja valloittava hymy. Halusin tietää lisää ja löysinkin vaikka mitä.

Clintonin tarina

Hän on Clinton Lee Young, joka istuu Texasin Polunsky Unit vankilassa tuomiota kahdesta murhasta. Hänet tuomittiin odottamaan asiaa, jota kenenkään ei tulisi odottaa, kuolemaa. Hänet tuomittiin kuolemanselliin 19-vuotiaana, syyttömänä ilman kunnon oikeustaistelua ja puolustusta. Hän joutui vankilaan puolitotuuksien ja korruptoituneen tuomioistuimen takia. Nyt hän on ollut jonossa odottamassa teloituspäivämääränsä 12 vuotta. Clinton kuitenkin taistelee sen puolesta, että hän saisi reilun oikeudenkäynnin ja totuus syyttömyydestä julkistettaisiin. Clinton on kerännyt ympärilleen vannoutuneen auttaja-ystäväjoukon, jotka auttavat häntä saamaan tarpeeksi rahaa uuteen oikeudenkäyntiin.

Jokainen voi auttaa

Vaikka Clintonilla onkin suuri joukko auttajia, lisää tarvittaisiin. Jos ei rahallisesti niin edes levittämään sanaa. Moni saattaa ajatella, ”ettei asia kuulu minulle”. Eihän asia varmaankaan kosketa sinua niin paljon kuin Clintonin ystäviä. Eikä asia kosketa sinua yhtä paljon kuin syyttömän miehen perhettä. Eikä asia varmastikaan kosketa sinua niin paljon kuin Clintonia itse. Mutta ehkä kun olet lukenut muutaman sanarikkaan Clintonin blogitekstin asia alkaa koskettaa sinuakin jollakin tasolla. Ehkä mainitset asiasta jollekin tai käyt lahjoittamassa 20 euroa Clintonin rahastoon. Kaikki apu kelpaa.

Kirje ihmiselle


Monet teistä ajattelevat, että mistä voin olla niin varma Clintonin syyttömyydestä. Kaikki alkuperäiset lailliset paperit löytyvät Save An Innocent life -nettisivulta. Ja kun johonkin uskoo, niin siihen uskoo. Kirjoitin Clintonille kirjeen. Siihen meni aikaa ja paperia. Sain vastauksen ja kirjeen takana oli kuin olikin ihminen eikä vain jokin vanki vankilasta. Kirjeen takana oli tunteva ja apua tarvitseva ihminen. En kirjoita enää Clintonille, mutta toivon hänelle kaikkea parasta. Toivon todella hartaasti, että hän saavuttaa maaliviivan ja ylittää sen vapaana miehenä.

Suomi on Paska maa

Suomi on paska maa (Amerikka on taivaan kirkkain tähti)

Suomi saattaa olla tuhansien järvien maa, muttei ainakaan tuhansien unelmien. Millainen on yleensä suomalainen unelma? No, se kliseinen omakotitalo, mies (joka oli ehkä koulun komein nuoruusvuosina, mutta vanhemmiten repsahtava), kultainen noutaja, tytär ja poika ja ehkä jopa kesämökki järjen rannalta. Tällaiset asiat eivät sisälly minun unelmiini.

Minä haluaisin näyttelijäksi. Suomessa on korkeat pääsy vaatimukset teatterikorkeakouluun, mutta mikä on opetuksen taso? Joudut kesäteatterin lavalle, kutiseva peruukki päässä tai Salkkareihin. Jossa näyttelijät ovat jäykkiä ja ulkosanat ulkoa opeteltuja, muttei sisäistettyjä. Kukaan muu kuin teatterikorkeassa opiskellut ei pääse näyttelemään. Amerikassa joka lehdessä lukee ilmoituksia castingeistä ja joka ikinen köyhän perheen pentukin voi onneaan kokeilla, jos ne siivet kantaisivat. Amerikassa näyttelijät ovat kadehdittuja ja upeasti palkkaa nettoavia superihmisiä. Suomen näyttelijät luulevat olevansa sitä-jotakin, oikeasti he eivät ole sen ihmeellisempiä kuin Meikäläisen Matti tai Maija.

Haluaisin kirjailijaksi. Englannissa J.K. Rowling kirjoitti Harry Potterin ja tuli miljonääriksi. Luuletteko, että jos Harry Potter olisi ollut suomalaisen kirjoittama, niin olisi tapahtunut sama homma? Älkää hulluja luulko! Suomessa verottajat joka ikisessä käänteessä olisivat pitäneet huolen siitä, että pätäkkää ei vahingossakaan tulisi niin paljon, että sitä voisi polttopuiden loputtua käyttää sytykkeenä. Hieman olisi huomiota herättänyt, käännösoikeuksia olisi myyty muihin maihin ja elokuvasta olisi tullut suuri floppi.

Suomessa saattaa olla korkeatasoinen opiskelusysteemi. Joo, mutta välitunneilla sitä istutaan kylmällä laatta lattialla, kun Suomi päätti, että puupenkit eivät ole turvallisia paloturvallisuuden takia. Miksei muovisia tuotu tilalle? Resurssit eivät riitä. No miksi ne eivät riitä, vaikka veroja nyysitään joka ikisestä lantista, mitä ansaitaan? Amerikassa välitunneilla on aktiviteetteja. Vuosikirjan tekoa ja ruohitetulla alueella istuminen. Mitä Suomessa on? Sählyn peluuta niin kauan kunnes opettaja päättää viedä välineet pois sen takia kun pojat on poikia. Koko koulun piha on asfaltoitu ja ruohokaistale on koulualueen ulkopuolella. Amerikan kouluissa liikuntatunnit ovat vaihtelevia. Jokaiselle löytyy jotakin. On haavipalloa, tennistä, uintia, cheerleadingia, golfia ja jos sun mitä. Suomen kouluissa on pallopelejä eri muodoissa. Useimmiten kuitenkin niin, että talvisin sählyä ja kesäisin pesistä. Ja sitten ihmiset kehtaavat valittaa siitä, kun kaikkia ei liikunta kiinnosta. Anteeksi vaan, mutta pallon perässä juokseminen ei välttämättä motivoi joka ikinen kerta.


Miksi ihannoin Amerikkaa? En ole koskaan käynyt siellä. Vaihtarivuosi haaveet evättiin ja välivuosi aupairina samoin. Amerikka on minulle kielletty hedelmä joka houkuttaa. Ja kuten sananlasku sanoo: ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. 

Myös luettavissa uusimmassa curly lehdessä. Curly.fi