perjantai 20. tammikuuta 2017

Huviajelu

Sinä, nuori pojankoltiainen. 
Onko mopokorttia? Mene ajamaan Karttulantielle. 
Älä aja moottorikelkkareitillä mopolla, se on kielletty.
Äläkä varsinkaan aja huviksesi kello 22.30 On jo maaseudullakin se rauhoittumisaika.
Äläkä aja liian lujaa ja kaasuttelu miehisyyttäsi. 
HILJENNÄ! kyltti tarkoittaa juuri sitä itseään. 
Täällä ollaan rauhoittumassa levolle, niin ihmiset kuin eläimetkin. (hevonen karsinassa, suljetussa tilassa: vähemmästäkin säikkyy)
Miksi ei kukaan muu valita? 
Ajelet pitkin nimeltä mainitsematonta kylänraittia, jonka varrella viihtyisä omakotitaloalue. 
Tietävätkö vanhemmat touhuistasi, mikseivät puutu?

Minä puutun. 

Niin kuin äskenkin juuri sinulle kävin räyhäämässä, tähän aikaan ei huvitella, moottorikelkkareitti ei ole mopolle... Asetu jo levolle!

Linkkejä samaan aiheeseen:

Sain kurittomat kakarat nalkkiin
Tiellä ei leikitä balleriinaa
Kasvatuksessako vika?

perjantai 13. tammikuuta 2017

1.1.1999-13.1.2017 Fanny

Minä tapasin sinut 6.12.2015. Suomen itsenäisyyspäivänä. Silloin satoi koiria ja kissoja ja housuni kastui heti kun istuin kärryjesi kyytiin. Mikään ei silti estänyt minua hymyilemästä kuin pepsodent -mainoksessa. Olin onnelisempi kuin koskaan, saisin oman ponin. 

Kotiin sain sinut vasta vuoden 2016 alussa. Ensimmäisenä yönä meillä, karkasit tarhasta ja löysimme sinut olkipaalin luota herkuttelemassa. Heitit minut selästä monta kertaa ennenkuin suostuit yhteistyöhön, ja sen jälkeen oletkin ollut unelmaponi. Opetin sinulle "nosta kavio"- tempun, ja sen jälkeen olit aina kuopiomassa maata herkkujen toivossa. Seurasit kuuliaisesti, eikä sinua tarvinnut taluttaa. Kun rapsutin sinua, sinä rapsutit minua. 
Sinulla oli The Voice of Finlandiin sopiva ääni. Olit todella äänekäs ja pussailit useasti Toscan kanssa.

Oli sinussa se shettis- puolikin. Jos halusin liikaa halia, ilmoitit ettet ole nallekarhu. Saatoit hamuilla huulillasi, jotta jättäisin sinut joskus rauhaan. Kärryjen edessä olit useinmiten rauhallinen ja hidas, kotiin päin tullessa olit lennättää minut kyydistä. Sinulla oli aina kiire kotiin. Protestoit kovaäänisesti jos olin viemässä Toscalle heinää, halusit tietää mikset sinä saa. Kerran säikähdit pientä siilin poikasta niin, ettet pariin viikkoon uskaltanut maastoon. 
Sinä osasit kutistaa itsesi, lentää tai teleportata. Löysin sinut useasti tarhan aitojen toiselta puolelta vihreämmän heinän toivossa. Kerran sinä et halunnut nukkua omassa karsinassasi vaan hiippailit yöllä Toscan karsinaan. Oliko se sitten niin paljon parempi?
Kalusit kaikki tarhojen puut, meidän piti teipata ne. Ja toivoa että ne lähtisi vielä kasvamaan. 

Aamulla tervehdin sinua aina laulamalla So Funny Fanny what you do honey honey. Menee varmaan hetki ennenkuin ymmärrän ettet ole enää vastaamassa. Et hirnahda tervehdykseksi, et kuovi maata heinää odottaessa. 

Vielä keskiviikko iltana kävimme kuutamolenkillä. Kotiin juoksit niin että oli pakko päästää irti riimunnarusta ja antaa sinun mennä. Menit suoraan heinäpaaleille, kiipesit kaksi porrasta parhaimman heinänkorren toivossa.

Sain joululahjaksi jouhistasi tehdyn rannerenkaan ja sinulle oli sisko ostanut upouuden riimun. Sekä uuden harjan, jolla sain harjata kaunista turkkiasi vain hetken. 

Löysin sinut aamulla huonovointisena, protestoit silti kun sait heinän vasta toisena. Ruoka sinulle maistui ja yritit kovasti ylös. 

Minä autoin sinua, pidin lämpimänä. Et olisi millään halunnut pysyä vällyjen alla. Minä tsemppasin, olin reipas jotta sinäkin olisit. Kun vihdoin ja viimein eläinlääkäri saapui murruin. En pystynyt olemaan vierelläsi. Olen pahoillani. Olin huomannut kuinka voimasi väheni. En halunnut/pystynyt olemaan paikalla kun ne loppuivat kokonaan.

Vaikka eläinlääkärin saaminen tänne Jumalan selän taakse olikin mutkainen ja se kesti liian kauan. Saapuessa eläinlääkäri aloitti heti, ripeän toiminnan ja yritti kaikkensa. Kiitos siitä mutta joskus kaikkikin on liian vähän. 
Voin vain toivoa, että pääsit niille vihreimmille laitumille. Nyt sinun ei tarvitse enää miettiä kaviokuumeen mahdollisuutta. Saat syödä vihreää heinää niin paljon kuin vatsasi vetää. 

Hento kuiskaus pimeässä
Se pyytää viereeni vielä jää
Hyvä on hiljaa olla tässä
Mennyttä en luonas enää nää




















Luopuminen rakkaasta saa miettimään miksi ihmeessä omistan eläimiä. Elämäni vain olisi niin tyhjää ilman heitä.




torstai 12. tammikuuta 2017

Unesco maailmanperintökohde

Maanpäällinen paratiisi?

Puijolta avautuva maisema on Jan Ridemalm:in mukaan maanpäällinen paratiisi ja Kuopion järvimaisemaa pitäisi hakea Unescon maailmanperintökohteeksi.

Entäs kun tätä maailmanperintökohdetta tullaan katsomaan kaukaa maan ääristä ja maisema ei olekaan enää maanpäällinen paratiisi vaan sitä toista? 

Kuopion metsänhoidolla se on pian maanpäällinen kadotus.

Johan sinne Puijolle on hotelli rakenteilla: 
Puijolle hotelli koska... yleinen tarve




Suomalainen Aarniometsä

Lueskelin Suomalainen Aarniometsä- nimistä kirjaa. Sen on kirjoittaneet Petri Keto-Tokoi ja Timo Kuuluvainen. Todella mielenkiintoinen tiiliskivi, jota kauniit henkeäsalpaavat kuvat keventävät. 
Mielenkiintoisin kohta taitaa löytyä osiosta Suojella vai Hakata? Sitten kun plärää itsensä sivulle 260 niin mielenkiintoisuus eikun lisääntyy vaan, kuin jännitys kauhuleffassa. 

Vasen alanurkka kertoo näin:

Onko nyt viimeinenkin puu jätettävä pystyyn niin, että kaikki metsämme rymettyvät läpipääsemättömiksi ryteiköiksi, joita kauniisti kutsutaan aarniometsiksi? Ja kaikki tämä vain sen takia, että jokainen tupajumi ja torakka saisi viettää monimuotoista ja onnellista elämää. 
-Sauli Niinistö 1997

Taisi Sauli Niinistö tehdä vuonna -97 Trumpit. 
Eli päästi suustaan jotain sellaista, mikä olisi ehkä kannattanut jättää sanomatta. 
Eipä ole ihme kun tuollaista ajatusmaailmaa hallinnoiva istuu pressan pallilla ja Suomen luonto on siinä jamassa kuin on. 
Ei mikään ihme, että luonnonsuojelulta leikataan, kun pressan ajatusmaailma hipoo "Suomi kaljuksi"- liikettä. 
Ei mikään ihme, että Suomeen nousee biotuotetehtaita, puunjalostustehtaita, Natura-alueen purkavia ydinvoimaloita ja avolouhoksia. 
Ei mikään ihme, että Kiinakin on tervetullut hakemaan Suomalaista "nopeasti kasvavaa"- puuta.
Ei siis ihmetellä kun koko Suomi on Niinistön aikakauden jälkeen naku. 
Saa siinä seuraava pressa miettiä kuinkas nyt puutta pärjätään.