lauantai 5. joulukuuta 2015

Te-Palvelut ei ole palvelua

Hae tässä nyt työttömyysturvalla työtä kun menetät kaiken rahan kolmen kuukauden osalta jos ei työtä saa.

Aloitetaan ihan alusta:

1. Kiitos Suomen ihanien lakkoilevien postipimujen kirje työtarjouksesta saadaan sinä päivänä kun viimeinen hakuaika on kello kolme iltapäivällä. Luuleeko ne hyvät ihmiset että täällä työttömät oottelee ihan postilaatikon juuressa milloin sinne tipahtaa taivaalta mahdollisesti työtarjous?

2. Laitat kuntarekryn kautta kuitenkin sen hakemuksen menemään, koska tiedostat sen että jos et laita menetät suuren tukun rahaa.

3. Soittelet työpaikan pomolle, joka tietysti sanoo: Otetaan yhteyttä jos valitaan. Mikä yleensä tarkoittaa ettei valita.

4. Sitten alkaa se "eat or you will be eaten"- tyyppinen taistelu puhelimen, ajan, itsesi ja te-palveluiden työntekijän kanssa joka ei sitten millään voi olla tavoiteltavissa. Soitat uudelleen ja uudelleen ja aina joudut siihen maksulliseen jonoon, johon et pikkurahaisena työttömänä halua jäädä vartomaan. Soitat sitten asiakaspalveluun, ei tavoitettavissa. Soitat uudelleen ja jätät selvän soittopyynnön: Se on Maija Meikäläinen tässä terse! Tarjositte työtä ja teille päin piti soitella ja ilmoittaa. Ette nyt näytä olevan tavoitettavissa tai joku uusavuton toope vie puhelin aikaa niin soitelkaapa takaisin päin kun kahvitauoltanne pääsette. Numero oli 1234.

5. Laittelet viisaana ihmisenä kaikki tekemäsi systeemit ja kellonajat ylös. Ja hyvä niin, koska seuraavalla kerralla postissa tuleekin kysely miksi et ole hakenut ja tehnyt niin kuin on käsketty. Vaikka juuri niinhän sinä olet tehnyt.

6. Juokset heti sinne te-toimistoon ja ketään ei tavoitettavissa. Ihan kuin lakkoilisivat postin kanssa yhdessä. Saat kiinni yhden tyypin ja sanot ettet ole menossa yhtään minnekään ennenkuin asia on saatu selvitettyä. Tämä ainokainen suostuu ottaa lausunnon ja annat sitten tulla turhautuneena tuutin täydeltä tavaraa. Uhkaat myös sillä, että jos eivät usko että olet soitellut kellon ympäri tavoittamatta ketään, saavat tarkistaa pilvipalvelun ja sateliitit. Sieltä se totuus olisi julki tullut. Ja sanot että jos nyt se kolmen kuukauden karenssi tulee niin saa olla koko työttömyysturva ja hankit rahat panttipulloja tienposkessa keräämällä. Eikös joku miljoonansa joskus niin ansainnut?

7. Vaikka ajattelit että kyllä se pieni-ihminen häviää, niin kävelet ulos Te-toimistosta tyytyväisenä siitä, että karenssia ei tule.


Että sellaista. Te-toimisto tarjoaa töitä ja jonkun tekosyyntapaisen möhlinnän vuoksi uhkaa laittaa rahan tulon jäihin kun työ jää saamatta.

Olen ihmetellyt mistä Suomen rahat riittävät pakolaisten ylläpitoon mutta nyt asia näyttää aika selvältä. Työttömiä petkuttamalla ja silmien välistä vetämällä.

Olen ajatellut ennenkin että Suomi on paska maa mutta taitaa olla paskempi kuin aavistinkaan.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Satulavyö sun rahat syö

En suosittele kenellekään Kuopiossa olevaa Satulavyö liikettä. Myyjä on skipannut opiskeluaikanaan muutaman asiakaslähtöisyys kurssin. 

Ostimme hiljattain sadeloimen ja testasimme sitä. Ei pidä vettä ja on hieman pieni. 

Menimme liikeeseen pyytämään rahojamme takaisin. Myyjä sanoo: "Ai tää on käytetty emmä voi antaa rahoja takasin." Kerromme uudelleen ettei loimi pidä vettä vaikka juuri sadeloimea pyysimme. Tämä tieto kun ei ollut ensimmäisellä sanomisella uponnut kaaliin.

"No, eihän se ale korissa oleva loimi pidä vettä." Myyjä alkaa urputtamaan.
No prkl, olkoon se vaikka 5, 25, tai vaikka helvetin 50% alennuksella ja nimellä sadeloimi, niin kyllä sen pitää olla nimensä veroinen. Joskushan sen aleloimi on ollut ihan normaalihinnoissa. 

Entä jos kyseessä olisi ollut satula? Satulaahan pitää aina kokeilla useaa kappaletta ennenkuin se sopiva löytyy. Niin eikö tämä olisi silloinkaan antanut rahoja takaisin, huonosti istuvasta satulasta?

Lahjakortin se anto mutta rahat jäi sinne. Aion minä sen kortin käyttää ei siinä mitään. Mutta semmoisella ylimielisyydellä ja itsekeskeisyydellä että myyjä vapisee kun lähden pois ja suostuu ensikerralla vaihtamaan huonosti istuneen tai toimineen tuotteen takaisin rahaksi.

Käyttäkää Hööksiä hyvät ihmiset. Satulavyö rahat syö!

perjantai 16. lokakuuta 2015

Mitä HELVETTIÄ on tapahtunut Suomen pihakulttuurille?!!!

Olipas yllätys taas kerran kun kävin kävelemässä. Oli naapuri vetänyt matalaksi pihansa loputkin puut. On se kiva nyt olla kuin näyttämöllä, kun ei pihasta löydy yhtään puuta. Meinaan ei yhtään, zero, uno, nolla. Ja siitä parin metrin päästä menee autotie... KivaKiva. Toivotaan ettei oo ammatiltaan pihasuunnittelija. 

Ja sitten sitä mainostetaan että tulkeehan maalle asumaan ja kokemaan maaseudun rauha. No tuleehan ne sieltä asfalttiviidakosta mielellään, mutta mitä ne tekee? Valittaavat että puut kaatuu myrskyssä niskaan ja on varjosta ja roskasta ja jäkäjäkä. Ja sit ne vetää joka helvetin oksan matalaksi. 

Mitäköhän tuo naapuri opettaa pennuilleen metsästä ja puiden arvostuksesta? "Puut kaatuu niskaan, puutarhassa ei piä olla puun puuta, mehtä on pelottava paikka..."

Toivotaan nyt että he istuttavat siihen vaikka orapihlaja-aidan tai lehmuksia. Voihan se ollakin niin, ja sitten en olekaan enää yhtä vihanen, vaikka menee siihenkin aikaa että on katsottavan näkönen. Että voin siellä päin taas kävellä sitten joskus, koska tällä hetkellä se paljaus vituttaa ja pahasti.
Tässä tuli mieleen yks seurakunnan ukko joka kävi havuja hakemassa. Jotakin se puhu äitin kanssa puiden kaadosta ja sano että kyllähän ne kasvaa. Ois äitin pitäny passittaa kyseinen herra koulunpenkille lukemaan kuinka kauan siinä kestää että se kuusi on taas kuusen näkönen. 

Minun pitäs ajatella että omapahan on pihasa, mutta kun en voi olla paljastamatta todellisia tunteitani. Sehän oli varmaan jollakin tapaa tyypillistä aspergerille? Vai autismilleko se oli? 

Sitten tämä naapuri viittii kävellä minun pihatietä pitkin, joka on tietysti kaunis pikkutie ja molemmin puolin vehreetä mehtää. Ajatteleekohan se että onpas nättiä vai että pitäs noittenkin vähän aukkoo hakata! Sitten kun minä tulevaisuudessa omistan siitä pihatiestä sen toisenkin puolen (omistan nyt vain puolikkaan) niin pistän semmoset yksityistie- ja kameravalvontakyltit, että miettivät kahteen kertaan kävelläkö läpi vai ei. Minun tie minun säännöt. Äiti ei oo ihan samaa mieltä vaan kitisee että ei me voia ihan kaikkee kulkua estää. Miks halvetissä ei? Mikä pakko niiden on tänne päin kävellä, kun toiseenkin suuntaan pääsee?

Mitä on tapahtunut Suomen pihoille? Ei tuolla pihalla kyllä osallistuta mihinkään Suomen kaunein piha kilpailuun. Kyllä pitää puutarhasta puita löytyä, eikä pelkkää ruohoo ja puskaa ja kukkaa. 

Tämä teksti on kyllä nyt ihan siellä sun täällä koska no, v#####aa mitä ihmiset omille pihoilleen tekevät vaikka asia ei minulle kuulukaan.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Postipate... Se taisi kyllä olla Postipirkko

Viime keskiviikkona näytin nyreää naamaa kun huomasin pienen auton kruisailevan pitkin pihatietäni. Olin juuri haravoimassa tietä ja naamani kun ei suostu olemaan näyttämättä tunteita kovin näkyvästi, olin varmasti todella happaman näköinen. En tiennyt mikä auto se oli, kunnes se jäi postilaatikolle ja kolautti sinne ilmaislehdet. Luulin sen olevan joku naapuri joka ei osaa käyttää omaa tietään, mutta olettamukseni olikin väärä. Mikä harmittaa nyt jälkikäteen.

No, vein äsken roskia illan hämäryydessä ja sama pieni auto tuli vastaan. Se hidasti vauhtiaan, ikkuna avautui ja kaaran sisältä kuului herttainen moi. Käsi heilautti tervehdyksen. Koin salamannopean ihastumisen hetken, joka oli yhtä nopeasti ohi kuin se alkoikin. Vastasin tervehdykseen ja nyt postipirkko saa oikaista pihatietäni pitkin ihan vapaasti.




torstai 1. lokakuuta 2015

Tervetuloa Suomeen

Hyvät pakolaiset ja turvapaikanhakijat,

Tervetuloa Suomeen.

Me suomalaiset olemme vieraanvarainen ja muut huomioonottava kansa. Käyhän se ilmi jo siitä, että otamme teitä tänne Suomeen vaikka kaikkihan sen tietävät, ettei Suomineito ole uransa huipulla.

Menemme jopa niinkin pitkälle vieraanvaraisuudessamme, että olemme valmiita luopumaan meille niin tärkeästä aamupuurosta ja vaihtamaan terveellisen täysjyväriisin ei niin minkäänlaiseen jasmiiniriisiin, koska teillähän on niin suuri vara valittaa. Luulisi tarjoamamme suojan ja ruoan kelpaavan sen jälkeen mitä pakolaisleirillä saitte, tai siis ette saaneet. Vai olemmeko ottaneet juuri ne rikkaat pakolaiset, jotka luulevat saavansa kaiken sormia näpäyttämällä? 

Täytyyhän teidän ymmärtää, ettei sitä turvapaikkaa voi myöntää tuosta noin vain ja siellä majoituspaikalla tarjoamamme ruoka pitää teidät hengissä, kunnes tarjoamme teille oman talon keittiöineen ja pääsette sitten valmistamaan omat ruokanne. Siellä voitte sitten maustaa ruokanne niin tulisiksi kuin haluatte, mutta maassa maan tavalla. Täällä Suomessa syödään vähämausteista ruokaa. Varsinkin jos se ruoka tulee ateriapalvelulta, joka jakaa ruokaa muun muuassa vanhuksille ja päiväkotilapsille. Eli mausteet on pannassa, sori vaan.

Teidän täytyy nyt vaan kestää ja oppia maan tavoille. Ja ei siitä olisi haittaa jos näyttäisitte kiitollisuutenne.

Toisin sanoen kaurapuuro maistukoon ja suvivirsi kouluissa raikukoon!

Ystävällisin Terveisin, Pauliina