perjantai 16. lokakuuta 2015

Mitä HELVETTIÄ on tapahtunut Suomen pihakulttuurille?!!!

Olipas yllätys taas kerran kun kävin kävelemässä. Oli naapuri vetänyt matalaksi pihansa loputkin puut. On se kiva nyt olla kuin näyttämöllä, kun ei pihasta löydy yhtään puuta. Meinaan ei yhtään, zero, uno, nolla. Ja siitä parin metrin päästä menee autotie... KivaKiva. Toivotaan ettei oo ammatiltaan pihasuunnittelija. 

Ja sitten sitä mainostetaan että tulkeehan maalle asumaan ja kokemaan maaseudun rauha. No tuleehan ne sieltä asfalttiviidakosta mielellään, mutta mitä ne tekee? Valittaavat että puut kaatuu myrskyssä niskaan ja on varjosta ja roskasta ja jäkäjäkä. Ja sit ne vetää joka helvetin oksan matalaksi. 

Mitäköhän tuo naapuri opettaa pennuilleen metsästä ja puiden arvostuksesta? "Puut kaatuu niskaan, puutarhassa ei piä olla puun puuta, mehtä on pelottava paikka..."

Toivotaan nyt että he istuttavat siihen vaikka orapihlaja-aidan tai lehmuksia. Voihan se ollakin niin, ja sitten en olekaan enää yhtä vihanen, vaikka menee siihenkin aikaa että on katsottavan näkönen. Että voin siellä päin taas kävellä sitten joskus, koska tällä hetkellä se paljaus vituttaa ja pahasti.
Tässä tuli mieleen yks seurakunnan ukko joka kävi havuja hakemassa. Jotakin se puhu äitin kanssa puiden kaadosta ja sano että kyllähän ne kasvaa. Ois äitin pitäny passittaa kyseinen herra koulunpenkille lukemaan kuinka kauan siinä kestää että se kuusi on taas kuusen näkönen. 

Minun pitäs ajatella että omapahan on pihasa, mutta kun en voi olla paljastamatta todellisia tunteitani. Sehän oli varmaan jollakin tapaa tyypillistä aspergerille? Vai autismilleko se oli? 

Sitten tämä naapuri viittii kävellä minun pihatietä pitkin, joka on tietysti kaunis pikkutie ja molemmin puolin vehreetä mehtää. Ajatteleekohan se että onpas nättiä vai että pitäs noittenkin vähän aukkoo hakata! Sitten kun minä tulevaisuudessa omistan siitä pihatiestä sen toisenkin puolen (omistan nyt vain puolikkaan) niin pistän semmoset yksityistie- ja kameravalvontakyltit, että miettivät kahteen kertaan kävelläkö läpi vai ei. Minun tie minun säännöt. Äiti ei oo ihan samaa mieltä vaan kitisee että ei me voia ihan kaikkee kulkua estää. Miks halvetissä ei? Mikä pakko niiden on tänne päin kävellä, kun toiseenkin suuntaan pääsee?

Mitä on tapahtunut Suomen pihoille? Ei tuolla pihalla kyllä osallistuta mihinkään Suomen kaunein piha kilpailuun. Kyllä pitää puutarhasta puita löytyä, eikä pelkkää ruohoo ja puskaa ja kukkaa. 

Tämä teksti on kyllä nyt ihan siellä sun täällä koska no, v#####aa mitä ihmiset omille pihoilleen tekevät vaikka asia ei minulle kuulukaan.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Postipate... Se taisi kyllä olla Postipirkko

Viime keskiviikkona näytin nyreää naamaa kun huomasin pienen auton kruisailevan pitkin pihatietäni. Olin juuri haravoimassa tietä ja naamani kun ei suostu olemaan näyttämättä tunteita kovin näkyvästi, olin varmasti todella happaman näköinen. En tiennyt mikä auto se oli, kunnes se jäi postilaatikolle ja kolautti sinne ilmaislehdet. Luulin sen olevan joku naapuri joka ei osaa käyttää omaa tietään, mutta olettamukseni olikin väärä. Mikä harmittaa nyt jälkikäteen.

No, vein äsken roskia illan hämäryydessä ja sama pieni auto tuli vastaan. Se hidasti vauhtiaan, ikkuna avautui ja kaaran sisältä kuului herttainen moi. Käsi heilautti tervehdyksen. Koin salamannopean ihastumisen hetken, joka oli yhtä nopeasti ohi kuin se alkoikin. Vastasin tervehdykseen ja nyt postipirkko saa oikaista pihatietäni pitkin ihan vapaasti.




torstai 1. lokakuuta 2015

Tervetuloa Suomeen

Hyvät pakolaiset ja turvapaikanhakijat,

Tervetuloa Suomeen.

Me suomalaiset olemme vieraanvarainen ja muut huomioonottava kansa. Käyhän se ilmi jo siitä, että otamme teitä tänne Suomeen vaikka kaikkihan sen tietävät, ettei Suomineito ole uransa huipulla.

Menemme jopa niinkin pitkälle vieraanvaraisuudessamme, että olemme valmiita luopumaan meille niin tärkeästä aamupuurosta ja vaihtamaan terveellisen täysjyväriisin ei niin minkäänlaiseen jasmiiniriisiin, koska teillähän on niin suuri vara valittaa. Luulisi tarjoamamme suojan ja ruoan kelpaavan sen jälkeen mitä pakolaisleirillä saitte, tai siis ette saaneet. Vai olemmeko ottaneet juuri ne rikkaat pakolaiset, jotka luulevat saavansa kaiken sormia näpäyttämällä? 

Täytyyhän teidän ymmärtää, ettei sitä turvapaikkaa voi myöntää tuosta noin vain ja siellä majoituspaikalla tarjoamamme ruoka pitää teidät hengissä, kunnes tarjoamme teille oman talon keittiöineen ja pääsette sitten valmistamaan omat ruokanne. Siellä voitte sitten maustaa ruokanne niin tulisiksi kuin haluatte, mutta maassa maan tavalla. Täällä Suomessa syödään vähämausteista ruokaa. Varsinkin jos se ruoka tulee ateriapalvelulta, joka jakaa ruokaa muun muuassa vanhuksille ja päiväkotilapsille. Eli mausteet on pannassa, sori vaan.

Teidän täytyy nyt vaan kestää ja oppia maan tavoille. Ja ei siitä olisi haittaa jos näyttäisitte kiitollisuutenne.

Toisin sanoen kaurapuuro maistukoon ja suvivirsi kouluissa raikukoon!

Ystävällisin Terveisin, Pauliina