lauantai 20. kesäkuuta 2015

Why, Oh Why did I born in Finland?

Nyt tulee maanittelua siitä kuinka Suomen koulut ovat ehkä arvostettuja ilmaisuuden ja (joissakin paremmissa kouluissa) opiskelun laadun takia mutta eivät sitten muusta. Ja kuinka voisimme hieman ottaa löysin rantein ja ... No, sukelletaampa nyt Amerikkalaiseen School Spiritiin.

Riippumatta siitä mitä opiskelet High Schoolissa USA:ssa tulet huomaamaan, että koulun tarjoaman korkeatasoisen opetuksen lisäksi se on myös tärkeä oppilaiden sosiaalisen elämän keskus. Vau, sosiaalista elämää koulussa? Itse ainakin lähdin kellon soitua odottamaan bussia, joka vie minut kotiin. Ei koulussa paljon sosiaalista elämää kerennyt olemaan. Sinä menet kouluun istut tunnille ja opiskelet. Eihän siellä koulussa edes ollut minkäänlaisia paikkoja viettää sosiaalista elämää. Penkit ja sohvat vietiin pois kun ne olivat paloturvallisuus riski. Miksei muovisia tuoleja tuotu tilalle? Oppilaat istuvat välituntisin kylmällä laattalattialla tylsistymässä jo valmiiksi oppituntia varten.


Amerikan kouluissa yhteishenki on paljon parempi kuin Suomessa. Suomessa kouluun mennään vaan opiskelemaan, mutta täällä kouluun kuuluvat myös urheilujoukkueet ja clubit, jotka ovat koulun jälkeen. Sitä school spiritiä. Suomalainen kysyy että mitäkö? Klubit. Niin niin. Ne ihanat kuoro, vuosikirjan teko, draama kurssi (ihmekös tuo kun Hollywoodissa osataan mutta suomessa ei), matikkakerho, väittelykerho, cheerleading, erilaiset liikuntatunnit. Suomessa se on vaan eri tyyppisiä pallopelejä (lue sähly ja kesällä pesäpallo). 
Suurin osa nuorten harrastuksista on koulussa. Voit valita erilaisista urheilujoukkueista sekä kulttuuri- ja taidekerhoista. Kouluilla on myös akateemisia kerhoja, esim. matikkakerho tai oikeustieteen kerho. Monilla kouluilla on tarjolla kaikkea mahdollista FFA -kerhosta (Future Farmers of America) espanjankerhoon. Just just. Hurray Suomi taas kerran. Jos musiikintunti oli nyt kerran viikossa, aina laulettiin samaa laulua yllätys yllätys suomen kielellä ja koreografiaa ei sen kummemmin ajateltu. Mikä sitten näkyi kevätjuhlan konsertissa toinen käsi taskussa esityksessä. Hyppytunnit ja välitunnit on sitä opiskelemaan pääsyn odottelua, miksei jotakin aktiviteettia voisi keksiä?


Nuoret koulussa ovat todella erilaisia kuin Suomessa. Amerikassa ollaan ylipäätään paljon suvaitsevampia ja ystävällisempiä ja kaikki ovat kaikkien kavereita. Semmoista suomalaista "oudoille ei puhuta"-asennetta ei täällä juurikaan ole.  Hienoa että jossakin osataan ottaa muutkin ihmiset huomioon eikä vaan niitä BFF kamuja. Katoin tässä äskettäin Glee 3D concert movien, jossa oli kaunis lyhytkasvuinen nuori nainen. Hän oli cheerleading ryhmän jäsen ja prom tanssiaisiinkin parin löysi. Olisikohan sama toteutunut suomessa? Voisin kertoa tässä siitä kuinka "suvaitsevia" ja en varmaan oo sun kaveri- tyyppisiä luokkalaisia oli koulu täynnä. Mutta lukekaa minun elämänkerta sitten joskus niin tiedätte.

Lukioelämä USA:ssa on täysin erilainen kuin lukio Suomessa. Erikoinen ilmapiiri, jonka kohtaat päivittäin on nimeltään High school spirit. Suomalainen kysyy taas että mikä? Koulutanssiaiset, koulun lehti, cheerleading, kahvila ja monet muut asiat joita olet nähnyt amerikkalaisissa elokuvissa ovat oikeasti tosia.

YEARBOOK !!! Voitteko kuvitella että vuosikirjan teko on yksi koulun kursseista! Taiteellisia kirjailijan alkuja, editoijan urasta haaveilevia ja valokuvaksesta kiinnostuneita siis arvostetaan. Suomessa taideaineista leikataan, koska kuka nyt tulevaisuuden uraansa haluaisi semmoisesta tehdä. Niinpä kun palkkaa saa sen verran että verot voi maksaa. Vuosikirja olisi aivan älyttömän ihana idea myös Suomen kouluille. Kaikki luokkaretket, opettajien vitsit, tapahtumat ja muut tallentuisivat myös niille koulukiusatuille jotka eivät niitä itse kokeneet. Ainakin minä haluaisin saada valokuvia Rooman matkasta ja muista jutuista joita luokkalaiseni tekivät ilman minua. Ei tarvitsisi sormet verillä kirjoittaa päiväkirjoja jotta muistaa kaiken sitten kun dynastia iskee. 





Amerikkalainen koulu haluaa luoda tasapainoisia yksilöitä panostamalla tietoisesti urheiluun, taiteeseen, kerhoihin ja vapaa-ajan aktiviteetteihin, jotka nähdään lähes yhtä tärkeinä kuin lukujärjestyksen mukainen koulutyö. Amerikkalaiseen yliopistoon haettaessa painotetaan High School -aikaista aktiivisuutta. Tässä kohtaa minä jo itken. Monista vaihtari blogeista olen lukenut että useimmissa kouluissa yliopistoon saadaan stipendi ja yliopistossa olevia opiskelupaikkoja tarjotaan oppilaille. Jossakin koulussa päättäjäisissä sanotaan oppilaan nimi ja se yliopisto johon pääsee opiskelemaan. Suomessa sinä opiskelet aivosolut vereslihalla ylioppilaskokeisiin ja siinä sivussa yrität päntätä sitten yliopiston pääsykokeisiin. High School aikainen aktiivisuus? En ole varma mitä tuolla tarkoitetaan, mutta ei välttämättä niitä laudaturia hamstraavia älykääpiöitä. Ne tietystä alasta pienestä asti kiinnostuneet, mutta koulussa ei kympin oppilaatkin siis varmaan voivat toteuttaa haaveensa unelma-ammatista. 




Olennainen ja varsin tunnettu osa jenkkien High School -meininkiä on tanssiaiset, joita koulusta riippuen järjestetään muutamasta kerrasta jopa kymmeniin jokaisella lukukaudella. Tunnetuimman ja suurimmat taitavat olla olla Homecoming, jota kokoonnutaan viettämään syksyllä sekä tietysti Prom, joka tyypillisesti kuuluu loppukevään ohjelmaan. Lisäksi vuoden aikana on usein yhdet tai kahdet epävirallisemmat, diskotyyppiset tanssit, joiden pukukoodina yleensä nähdään juhlamekon sijaan rooliasuja, mätsääviä paitoja ja muuta teemapukeutumista esimerkiksi länkkärityyliin. Tanssien tyyli, kohderyhmä ja teema vaihtelee vuosittain. Paljon positiivista punakynää. Niin ne tanssiaiset. Jos yliopistoon pääsyn kohdalla itkin nyt on sitten rankkasateen vuoro. Kyllä ihanaa on että Suomessa on perinteitä. Mutta Wanhojentanssit on jo ehkä vähän vanha juttu. Amerikan kouluissa on siis useita tansseja. Deitin pakkoa ei ole, joten me seinäruususet päästäisiin aitojen ruusujen joukkoon vaikka prinssi hurmaavaa ei vierelle löytyisikään. Tanssiaisille on usein jokin teema. Siis vaikka Hollywoodin huumaa, jossa koulun käytävällä on punainen matto, kameran salamat välkkyy ja niin edespäin. Tai sitten on teemana disney elokuvat, Titanicin neitsytmatka, Historian riipaisevat rakkaustarinat... Suomen teemana Wanhat ja perään vuosiluku (1970- eteenpäin). 

Kuinkas sitä daamia pyydetään tanssiin? Suomessa se menee niin että joko kaveripoika tai poikakaveri. Jos olet upea seinäruusu kuten minä, ei paria tai välikäden kautta pyydetty sääli yritys. Mutta näin Amerikassa:
Eräs prinssiehdokas kirmasi kesken ruokavälitunnin kysymysmerkein koristellulla heposellaan koulun pihaan ja ojensi hämmentyneelle tyttöselle kukkakimpun, toinen kajautti pyyntönsä mikrofonilla koulun yhteistilaisuudessa ja kolmas täytti tytön huoneen ilmapalloja tulvilleen ja raapusti ehdotuksensa runomuodossa lentopallon kylkeen.






Tanssiaisissa ihan oikeasti tanssitaan ja musiikki on valittu nuorison makuun. Juhlapaikka on koristeltu teemaan sopivaksi ja paikalla on yleensä jotain ohjelmaa budjetista riippuen. Monesti paikalta löytyy photo booth -koppi muistojen tallentamista varten ja esimerkiksi länkkäriteemaisissa Sadies -tansseissa oli mahdollisuus kokeilla mekaanisella härällä ratsastusta. Isommissa tansseissa panostus on jälleen kerran suurempaa ja tanssiaisia varten äänestetään prinssi ja prinsessa sekä kuningas ja kuningatar -parit, jotka sitten juhlivat iltaa kruunuissaan ja sifonkinauhoissaan. Diskomeiningille tyypilliseen tapaan mukaan mahtuu myös hitaampia tansseja, jotka kutsuvat tanssilattialle romanttisilla biiseillään. Tanssiaisissa pidetään hauskaa ja nostetaan sitä jo katossa olevaa school spiritiä. Suomen Wanhoissa tanssitaan vaaditut poloneese, tango, valssi ja jos koulussa riittää resursseja niin oma koreografia.




Tässä hieman tekstiä joka on AJATUKSEN VIRTAA eli pilkut ja pisteet voivat olla hieman niin jä näin eikä justiinsa joten turha vetää hernettä nenään siitä etten muka äidinkieltä osaisi. Kiitos vaihtariblogeille tekstipätkistä joita lainasin tekstissäni. Juuh, täällä päässä kuuluu siis syvä huokaus. Oispa sen vaihtarivuoden saanut... 

PS. Minullahan ei ole kokemusta kuin omasta koulustani joten en voi sanoa etteikö jossakin koulussa olisi vaikka mitä aktiviteetteja tai klubeja. Joten en puhu suohon kaikkia Suomen kouluja. 

  

torstai 18. kesäkuuta 2015

Rounder & Bigger

Olen päättänyt ottaa vastaan 30 days Booty Challenge. Vaikka en tällä tapaa saakaan Kim Kardashianin plastiikkakirurgi takamusta (koska ah niin täydellinen ja suuri takamus voi olla vain ja ainoastaan veitsen tekemä) niin jos instagramin kuviin on uskominen saa sguat treenillä aika paljon pyöreyttä lisää. Katsotaan miten jaksetaan viedä treeni loppuun asti. Yksi päivä on jo takana ja reidet huutaa hallelujaa.

 Sguat videos 

30 DAY BUTT CHALLENGE



Power drink

Tein tänään  ensimmäistä kertaa  omaa power juomaani.

Power Drink-  ohje:

Nokkosta 3dl
Inkivääriä maun mukaan
Voikukkaa
Yksi tomaatti
Hieman sokeria/suolaa

Ryöppää nokkoset ja pane kaikki ainekset blenderissä sekaisin. Nami! Rauta-arvot ovat tämän juoman jälkeen kohdillaan.




keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Jotkut saavat lapsen minä aion isona ostaa yhden

Olen ajatellut paljon sitä että aloittaisin adoptio prosessin heti kun täytän vaaditut 25 vuotta. Miksi näin? No, en halua olla mikään vanha muija kun saan jonkun teini-ikäisen afrikkalaisen jolla on aids. Haluan saada adoptiolapseni kun olen itse vielä (aika) nuori ja kun saamani lapsikin olisi vielä pieni. 

Hieman minua kyrsii se totuus, että se maksaa. Ja paljon maksaakin. Esimerkiksi jos adoptoisin Keniasta kulut olisivat 13 000 euroa. Biologisen lapsen saattaminen tähän maailmaan olisi vuorokaudessa 32,60 euroa. 

Ja sitten jos käykin niin etten sitä lasta koskaan saakaan, koska yksinhuoltaja ei kelpaa äidiksi. Olen sellaisen käsityksen saanut. Tai ainakin ei katsota hyvällä jos siinä vierellä ei sitä kaksilahkeista seiso. 

Olisi kiva tietää mitenkä kaikenmaailmat tähtöset siellä Hollywoodin ihmemaassa tuntuu saavan sen pentunsa adoptoitua niin helposti. 

Surfer Chic

Surfer Chic


lauantai 13. kesäkuuta 2015

Saanko esitellä Kirjailija Pauliina Ropponen.

Minulla on aivan mahtava tunne ja olen pakahtua ylpeydestä itseeni. Tulin Kolmannelle sijalle Ukri Ry:n järjestämässä Rohkeus Kirjoituskilpailussa. Tuntuu todella hienolta. Kehystin saamani kunniakirjan ja aion ripustaa sen kirjoituspöytäni eteen tsemppariksi tuleviin koitoksiin. Kyllä minulta vielä se romaani tulee joku päivä.