maanantai 30. huhtikuuta 2018

Lähetäänkö shoppailee? Pamin tyyliin

Ensin äiti käy tankkaa auton, koska tiedossa on pidempi reissu parin päivän päästä.

Sitten mennään ruokakauppaan. Käytiin Lidlissä.

Sitten mennään toiseen kauppaan, jossa pitäisi olla koiran raksut. Ei ollut, mutta mukaan tarttui porkkanapussi.

Sitten käydään apsilla katsoo onko siellä. Ei ole, mutta otetaan kyytiin unohtunut kissanhiekka. 

Sitten kohti Matkusta. Kun siellä olis New Yorkerissa ale. Luulen ettei oo mulle tarpeeksi halpaa kuitenkaan. Paitsi hintalaputtomat, nehän on siis ilmasii, eikö? :) 
Ja Hööksiin kanssa, riimu tai kaks. Loimia, harjoja, pinteleitä, kaikkee mahollista koska mun heppa tarvii jokaista väriä.  

Äiti jää oikoo hattua ja huivia. 
Mutta mä meen. 
Jes, mä kävelen ovia kohti. 
Olen sisällä! 
Huikeeta! 
Hööksissä on ritilä ovi. Jaah, no mattimyöhäset. 
New Yorkeriin sitten ensin. Ritilät. 
Avataan kello kymmenen, lukee ovessa. Toisensa perään. 
Mikään liike ei oo auki. 
Katon kännykän kelloo, joka on vielä siinä vanhassa/uudessa ajassa, kunhan ei siinä missä nyt ollaan. 
Se näyttää 8.36 Voi vi**u. Oikeesti siis puoli kymmenen
Kävelen kuin Milanon catwalkilla Ikean puoleisille rullaportaille. Ne menee pikavauhtia ja mun verensokerit ja bloodpressure laskee liian alas. Huippaa. 
Kävelen nyt toiseen suuntaan kuin New Yorkin muotiviikoilla ja tapaan äidin, joka oottelee että pääsis vessaan. 
Hymyilen, vastaan tulija luulee että sille. 

- Ollaan pikkasen ajoissa, äiti sanoo, mitäs sä nyt? 
- Mä meen autolle, sanon ja viuhdon ohi. 
- Ei se oo auki.
Yritän ojentaa kättä, mutta äiti ei anna avaimia. 
- Okei meen silti. 
Menen autolle, pää painaa. Posket hehkuu. 
Nojaan autoon soitan siskolle:
- Kiersin koko kaupan!
- Hyvä juttu, mitä ostit.
- En mitään, mitkään liikkeet ei oo auki.
- Räkäkäkäkäknauraannnnahhahahah! Monelt ne aukee?
- Kymmeneltä.
- Eli ihan just.
- Ihan sama, en mene takasin. Olin jo, kiersin jo. En mä nyt viiti uudelleen mennä kun kerta olin jo. Hölmööhän se ois.
- No älä mene. 
- En.
- Ok
- Moi

Äiti tulee.
- Tuu nyt.
- En.
- Miks et?
- Olin jo
- Mutta et käynyt missään
- Kiersin koko kaupan
- Muutkin siellä oottelee sisällä että aukee
- Mut mä en

Äiti avaa oven, ottaa laukun
- Älä sitten. Mutta mä meen.
- Mee ihan rauhassa, sanon ja käännän radion kaakkoon.


That´s me. Having an attack, of some sort.

torstai 26. huhtikuuta 2018

(Itsediagnisoitu) Asperger ja koulun valintakoetilaisuus

Kun olet menossa koulun valintakoetilaisuuteen, äitisi kaartaa auton koulun parkkipaikalle ja tilaisuuden alkuun on vielä jotakuinkin 30minsaa. 
Katselet siinä maailman menoa ja tarkkailet ihmisiä, joita menee ja tulee. Olet sieltä mieltä, että "mä tapan tän valintakokeen". 
(eng. I´m gonna kill it = nail it ect.) 

Sitten sieltä tuleekin joku autoa kohti ja naputtaa ikkunaan. Äiti avaa sitä hieman.

- Tää on koulun parkkipaikka. Ette voi olla siinä. Tuolle toinen parkkialue. Että en minä millään pahalla, sivelee partaansa

Sä oot ihan face palm. "Et millään pahalla, minä sinulle kohta kusipää paska näytän pahalla, miksi mä muuten tässä olisin ellen olisi tulossa sinne kouluun? Idiootti, eikö saa autossaan oottaa. Pitääkö tulla just kellonlyömällä ja muuten venaa jossain muualla"  

Äiti starttaa auton ja ajaa hautausmaalle. Sä aattelet "onkohan meillä lapioo mukana..."

-Ootellaas sitten tässä.

Hymyilet karskisti.

- Mitä tuota turhia. En mene.

- Miten niin et mene?

- Tommosia "know-it-all" kommentoija tyyppejä jotka ei mun asioista varmaan mitään tiedä tulee auton luokse ja sanoo et voi olla siinä tässä tuossa, mene sinne tänne tuonne, eikö niinkö siinä ois voinu oottaa mitä se mulkku tarkotti ja pppppipipikjshfsdjfhdgfahryyfhhfgfgghgfhsgsj (puhut niin nopeasti ettei edes omat aivosi pysy perässä) 

- Se vaan tuli sanomaan, ei se tiennyt että ollaan tulossa sinne koululle kohta...

- Siinäpähän tuli sanomaan, ei tuu toista kertaa kun en mene. "tietysti kaikenlaista paskaa taas niskaan sitten jos ja (tottakai mä tonne kouluun selväjärkisenä oisin päässyt) kun oisin kouluun päässyt..."

- Mietit nyt vielä. Soitan siskolles.

-Ei se nyt meinaa mennä. Joku poika tuli kommentoimaan kun ooteltiin koulun parkkipaikalla ettei siinä voi olla ja sen koulun parkkis. Veti herneen taas nenään eikä tykkää. Tuossa se kattoo niin murhaavasti, pyörittelee päätään ettei varmana mee. No se siitä sitten.

Eli kun tulkitset liikaa eleitä ilmeitä ja äänensävyjä ja saat pienimmästäkin kärpäsestä aikaan helevetinmoisen härkäsen. (siskoni valintakoe ei minun)


tiistai 24. huhtikuuta 2018

En poistu kotoa ellet maksa miljoonaa

Olipahan taas vituttava reissu. 

Kurkimäen kautta koiran rokotukseen. 

Kurkimäki parturoi metsää oikealta ja vasemmalta. 

Molempiin suuntiin sorateitä. 

Taloa talon viereen. Oikealle vasemmalle. Eteen taakse. Viistosti vasemmalle, viistosti oikealle. Viistosti eteen ja viistosti taakse. Huhhuh. Ja, sitten sitä kohta mietitään mahtuuko se kolmen metrin tramppis pihaan .

Sitten absia kohti Hiltulanlahden ohi. 


Voi herran jestas sentään. Se ei ainakaan (tää on vaan mun mielipide jonka sanon ääneen) tuu koskaan voittamaan vuoden kylä plankettia. 


Metsien huminaa, peltojen värehdintää - idyllistä ja rauhallista asumista maaseudun tuntumassa
-XD

Sitten oikeesti... Nuori pari ottaa selfietä rakentuvan talonsa edessä. Osoittelevat että makkari, olkkari, kyökki. Tommonen tosi kompakti pakkaus. Todellakin kompakti. 
Mun hepan karsinan kokonen. Ja naapuri rakentaa suoraan alkavaksi takapihan patiosta, toinen lännen puoleisesta terassista, edessä menee autotie sentin päästä ja idässä rakentaa sievi "unelmiesi kotia" . Sievi? Niin kuin sama kuin Sievä? Njäh. 









torstai 12. huhtikuuta 2018

Meillä kävi kyllä moto, saha unohtui kotiin ja minä olin se joka räjähti.

Sahaus, räjäytys missä on moto?

Jere Mäki-Patola kertoo, että puiden poisto sähkölinjoilta perinteisellä menetelmällä eli sahaamalla puu pois oksasahalla on hitaampaa kuin räjäyttämällä. -ylekuopio

Esimerkiksi 25-senttisen latvan sahaaminen kestää ääriolosuhteissa sähköasentajalta noin puolitoista tuntia, lopputyötään tekevä Mäki-Patola kertoo. -ylekuopio

Meillä ei menny puoltatuntiakaan, kun kävi Savon Voiman moto katkaisemassa hevostarhan langat, vetämässä matalaksi muutamat puut.

Sitten ei mennyt kuin hetki kun tulevat "yhden-puun-takia", näin sovittiin ja kappas vaan järjen juoksua: kahdeksan vietiin alle tunnissa.