tiistai 24. huhtikuuta 2018

En poistu kotoa ellet maksa miljoonaa

Olipahan taas vituttava reissu. 

Kurkimäen kautta koiran rokotukseen. 

Kurkimäki parturoi metsää oikealta ja vasemmalta. 

Molempiin suuntiin sorateitä. 

Taloa talon viereen. Oikealle vasemmalle. Eteen taakse. Viistosti vasemmalle, viistosti oikealle. Viistosti eteen ja viistosti taakse. Huhhuh. Ja, sitten sitä kohta mietitään mahtuuko se kolmen metrin tramppis pihaan .

Sitten absia kohti Hiltulanlahden ohi. 


Voi herran jestas sentään. Se ei ainakaan (tää on vaan mun mielipide jonka sanon ääneen) tuu koskaan voittamaan vuoden kylä plankettia. 


Metsien huminaa, peltojen värehdintää - idyllistä ja rauhallista asumista maaseudun tuntumassa
-XD

Siis kirjaimellisesti mun kirjan 2045 skenaario. (ilmestyy myös oikeana kirjana jos maltat oottaa) Kun ojennat kätesi kosketat naapurin taloa, paloportaat jatkuu suoraan omistasi... Mitenkäs tuolla ajatellaan se polttopuiden pinoaminen? 

Sitten oikeesti... Nuori pari ottaa selfietä rakentuvan talonsa edessä. Osoittelevat että makkari, olkkari, kyökki. Tommonen tosi kompakti pakkaus. Todellakin kompakti. 
Mun hepan karsinan kokonen. Ja naapuri rakentaa suoraan alkavaksi takapihan patiosta, toinen lännen puoleisesta terassista, edessä menee autotie sentin päästä ja idässä rakentaa sievi "unelmiesi kotia" . Sievi? Niin kuin sama kuin Sievä? Njäh. 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti