torstai 11. elokuuta 2016

Catch you!

Meniköhän saarna perille? Sain mopopojat! Huom kaksi kappaletta kiinni ja sanoin muutaman sanan ja annoin äidinkin sanoa sanasensa. Ovat kuulemma useamman kerran ajelleet ja olevinaan hiljaa. Tiellä olevat kaasutusjäljet sanoo muuta. Ja upsis, on jääny ainakin toiselta mopokortti vielä hankkimatta. Pitääkö ilmoittaa?

Naapurisopu on urbaani legenda. (mopopoika)

Olen mestari tiivistämään kaiken mitä haluan sanoa otsikkoon.

Otetaan aluksi muutama lehtijuttu aiheesta, josta aion kohta taas avautua.

Mopoilija ei ajatellut mitään näistä asioista

Tässä sama juttu uudemman kerran, jos ei mennyt jakeluun

Mopohan on se maantienkunkku? Ei v*ttu muuten oo!

Ja vielä yksi linkki aikaisemmin kirjoittamaani tekstiin samasta mopoilijasta.

Maalla saa tehdä mitä haluaa. Vähät minä, maalle kaupungista muuttanut, perustan rauhallisesta maalaisidyllistä

Elikkäs. Vaikka haja-asutus alueella ei olekaan järjestyssääntöjä, niin kyllä joku raja pitää olla. Ei saa enää puoli 10 illalla tulla mopolla pröystäilemään. Varsinkaan hevosaitauksen lähelle. Siellä on polle jo maaten pannu ja hevonenhan on saaliseläin. Eli se säikkyy pedoksi havaitsemiaan asioita = mopoilija poika pärisevine mopoineen! Tulee vanhemmille kalliiks jos heppa jalkansa satuttaa äkisti ylös noustessa. Samoten jos oltais oltu iltaratsastuksella ja ois selästä lentäny. Pelti kun rytisee 700 kilosen lihaskimpun kanssa, niin ei tule nättiä jälkeä DaVinciltäkään. Saa mopoilijan vanhemmat maksaa neliraajahalvaus kulut. Mutta  eipä siinä mitään jos on rahaa mitä jaella.

Tarhan luona on kyltti hiljennä hevosia. Se ei tarkoita että kyltin luokse saa ajaa kaasujalka tonnin painosena ja sitten jarruttaa kirskuen. Vaan! Aja koko matka rauhallisesti äläkä mielellään ollenkaan jos vaan häiriköit hevosia, mikä tuntuu olevan tän mopopojan ainoa motiivi. Siinä on nättejä piruetteja tehty sateesta liukkaaseen maahan. Mee balettitunneille!

Sais vanhemmat ottaa niskasta kiinni ja neuvoa poikaansa hyvissä liikennemies säännöissä. Ja sitten kun ne on menny paksuun kalloon palata takasin mopon selkään. Jos ei ne mee jakeluun, täytyy myydä menopeli tai hakea koulutus sen ajamiseen ammattilaiselta!!!

Meidän polle kun ei ole se maaston varmin lenkki. Eli pliis, älä enää!

lauantai 6. elokuuta 2016

112



Pitääkö soittaa 112, jos kokee kotirauhansa tulleen loukatuksi?

Voiko soittaa 112 vaikka ei tiedä kuka sen loukkauksen teki, mutta voin kutsua pollarit perjantaina kello 22.00/22.30 kuuntelemaan kuinka kotirauhan loukkaus-show alkaa.

Siellä joku sälli Pihkainmäki akselilla (miksei aikamieskin) kaasuttelee viritetyllä mopollaan iltamyöhään. Tuollaista se sitten on kun kaupunkilaistyypit muuttaa maalle kokemaan maaseudun rauhaa/vapautta ja niin edelleen. Kunnes noita asioita ei enää ole koska maaseutu on muuttunut pienois Petoseksi. Googleta Petonen jos et tiedä mikä se on. Kannattaa siis lähettää ne postikortit nyt eikä huomenna... Kun on lääniä ympärillä (vaikkei olisi omaa lääniä) niin sitten sitä tehdään mitä lystetään, milloin, missä,miten ja millä lystetään. Turha sitä on pyytää maalaisjärkeä käyttämään kun ei sitä niillä ole. Mutta cityssä tai maalla niin se hiljaisuus ja rauha alkaa kyllä miellään iltakymmeneltä. Sen jälkeen ei mopolla kaasutella eikä musiikkia jyskytetä.

Ihme ettei lähempänä asuvat naapurit ole jo puuttuneet asiaan. Pitää täällä kauempana asuvan miettiä minkä talon ovea menen jyskyttämään. Ääni kiirii kallioperässä aika kauaskin. Kuulen esimerkiksi Pihkainmäen koulun välituntikellon vai onko se aamunavaus?No, joku ukkeli kovaäänisessä megafonissa käskee tottelemattomia pentuja.

Eikä voi tuudittautua sillä, että pojat on poikia, koska kaikki vanhemmat ei tiedä miten olla isiä/äitejä kun jäi kotisleikit lapsena leikkimättä. Kun oli niin kiire meikkeihin ja mopojen virittelyihin. Kyllä se vika on siis myös kasvatuksessa eikä pelkästään pojan ominaisessa luonteessa.

Seuraavalla kerralla kun kaasutus kuuluu otan koivuherran mukaan ja laitan jalkaan sellaiset Forest Gump lenkkarit että juoksen lujaa. Kun löydän häirikön annan koivunherran tehdä neuvottelut. Muutaman sanasen se voisi sanoa vanhemmillekin. Ei vetele tuollainen ei.

Soitanko siis 112 seuraavalla kerralla ja kutsun etsivät paikalle? Vai menenkö ja otan oikeuden omiin käsiini? Mielelläni minä senkin teen.