torstai 11. elokuuta 2016

Naapurisopu on urbaani legenda. (mopopoika)

Olen mestari tiivistämään kaiken mitä haluan sanoa otsikkoon.

Otetaan aluksi muutama lehtijuttu aiheesta, josta aion kohta taas avautua.

Mopoilija ei ajatellut mitään näistä asioista

Tässä sama juttu uudemman kerran, jos ei mennyt jakeluun

Mopohan on se maantienkunkku? Ei v*ttu muuten oo!

Ja vielä yksi linkki aikaisemmin kirjoittamaani tekstiin samasta mopoilijasta.

Maalla saa tehdä mitä haluaa. Vähät minä, maalle kaupungista muuttanut, perustan rauhallisesta maalaisidyllistä

Elikkäs. Vaikka haja-asutus alueella ei olekaan järjestyssääntöjä, niin kyllä joku raja pitää olla. Ei saa enää puoli 10 illalla tulla mopolla pröystäilemään. Varsinkaan hevosaitauksen lähelle. Siellä on polle jo maaten pannu ja hevonenhan on saaliseläin. Eli se säikkyy pedoksi havaitsemiaan asioita = mopoilija poika pärisevine mopoineen! Tulee vanhemmille kalliiks jos heppa jalkansa satuttaa äkisti ylös noustessa. Samoten jos oltais oltu iltaratsastuksella ja ois selästä lentäny. Pelti kun rytisee 700 kilosen lihaskimpun kanssa, niin ei tule nättiä jälkeä DaVinciltäkään. Saa mopoilijan vanhemmat maksaa neliraajahalvaus kulut. Mutta  eipä siinä mitään jos on rahaa mitä jaella.

Tarhan luona on kyltti hiljennä hevosia. Se ei tarkoita että kyltin luokse saa ajaa kaasujalka tonnin painosena ja sitten jarruttaa kirskuen. Vaan! Aja koko matka rauhallisesti äläkä mielellään ollenkaan jos vaan häiriköit hevosia, mikä tuntuu olevan tän mopopojan ainoa motiivi. Siinä on nättejä piruetteja tehty sateesta liukkaaseen maahan. Mee balettitunneille!

Sais vanhemmat ottaa niskasta kiinni ja neuvoa poikaansa hyvissä liikennemies säännöissä. Ja sitten kun ne on menny paksuun kalloon palata takasin mopon selkään. Jos ei ne mee jakeluun, täytyy myydä menopeli tai hakea koulutus sen ajamiseen ammattilaiselta!!!

Meidän polle kun ei ole se maaston varmin lenkki. Eli pliis, älä enää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti