Liar Liar Pants on Fire

Koira nosti jalkaa olkkarissa ja asetin kusen päälle sanomalehteä, joka oli Kirkko & Koti Nro12  28.12.2022- lehti. Äkkiä nostin lehden kappaleen ja oikein kuivattelin sitä että viittii lukaista. Otsikko, jonka huomasin oli JO RIITTÄÄ! Ympäristö tarvitsee tekoja myös seurakunnalta. Sieltä löysin itseni sitten osoitteeseen  

kuopionseurakunnat.fi/ymparisto  

ja en ole pitkään aikaan nauranut yhtä makeasti. Sisko oli juuri laittanut kaakaota ja se valui sieraimista. Siskokin ihmetteli että no, jopas hurahti elimistö nopeasti sokerihumala tilaan.

Millekä minä sitten nauroin. No sivuston ensimmäisille sanoille:

"Olemme saaneet Jumalalta lahjaksi ainutlaatuisen elinympäristön. Toimimme luomakunnan eheyden varjelemiseksi, monimuotoisuuden suojelemiseksi ja kestävän elämäntavan puolesta."

               meaning: to tend to talk boastfully without any intention of acting on one's words

elikkäs suuret sanat ei suuta halkaise

No, ladataanpas se ympäristöohjelma PDF ja tutustutaan siihen. 

Ai että. Mä rakastan tätä nipotusta ja valittamista ja v#ttuilua. Asiaan.

Ensimmäisenä höpötetään että tavoitteena on ympäristödiplomista viestiminen. Hmmm, pisti ajattelemaan että voisitte viestiä avoimesti että hei vaan kaikille hakkaamme tällä kerralla pari hehtaaria täältä ja ensi kerralla parisenkymmentä tuolta. Avoimesti vaan kaapista ulos niiden hakkuusuunnitelmien kanssa. Siten ne seurakuntalaiset joita kiinnostaa pysyvät kärryllä missä ja milloin ja kuinka paljon mehtää kaatuu. 

Niin, ja viime vuonna moto mönki ilman ennakkovaroitusta ponitarhojen viereen hakkaamaan metsää. Olisi siitäkin voinut ilmottaa että, siirtäkääpäs ponuset muualle hetkiseksi.

Sitten siinä PDF:ssä on paljon liirumlaarum blaa blaa

tärkeitä asioita tottakai muttei heiluta minun kiinnostuksen mittaria mihinkään suuntaan niin skipataan vähän

Kohdassa 9. mennään taas sitten niihin "kaakao pursuaa sieraimista- nauruihin. 

Ensinnäkin en paljon kehuskelisi että metsät on PEFC-sertifikoitu. Tästä sertifikaatista sanotaan että se on hyvä niille jotka haluaa nyhtää metsästään mahdollisimman paljon rahaa. Ja, olen myös lukenut että tätä sertifikaattia on "paranneltu" luontoarvojen kustannuksella ja luonnon hyvinvointiin kuuluvien asioiden heikennyksellä. Ekologisia kriteereitä on 1990-luvulta lähtien vain heikennetty... sanotaan suomenluonto.fi sivulla. PEFC-sertifikaatti on metsätalousväen vaihtoehto ympäristöjärjestöjen tukemalle FSC-sertifikaatille. 

Suomenluonto.fi sivulta: Mitä järkeä on sertifikaatissa joka ei edistä ekologista kestävyyttä vaan menee sieltä missä aita on matalin. Ei ihme, että 90% prosettia suomen talousmetsistä (ja seurakunnan) kuuluu PEFC-sertikaatin piiriin. Siihen kun ei paljon vaadita.

Onkohan sen uudistettu sertifikaatti yhtään parempi. Luonnon kannalta.

Niin, että en paljon kehuskelisi. Jos siirrytte FSC-serifikaattiin niin olette kusessa. Etsin jonkun tyypin jolle voin ilmoittaa tästä rikoksesta:

Nimittäin nimittäin... FSC-sertifikaatissa on määritelty luonnonmonimuotoisuden kannalta erityisen arvokkaita aina säästettäviä puita. Niitä ei kaadeta missään tilanteessa. Esimerkiksi isot haavat joiden rinnankorkeusläpimitta on yli 40cm... -lähde upmmetsä paraskin puhuja kun upm näkyy olevan monessa punaisessa kuitunauhassa 

Metsien monimuotoisuutta turvataan monin keinoin, mm. jättöpuuryhmillä, lahopuuta lisäämällä ja huomioimalla metsän monikäyttömahdollisuudet. Erityisesti maanmuokkauksessa, lannoituksessa ja ojituksissa huomioidaan vesiensuojelutoimenpiteet...

Niin ja sitten sillon vuonna joku ja jotain, tyyppi mittailee paljonkohan tästä metsästä sais rahaa ja hakkuut oli suunnitelmissa vaikka siellä on lähde ja lähteet ovat Metsälain 10 §:n perusteella suojeltuja erityisen arvokkaita elinympäristöjä.. . että joo_oh. All mouth no trousers jälleen kerran.

Että mitäs siellä PDF:ssä lukeekaan seuraavaksi --->

Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt, kuten luonnolliset kosteikot, norot ja lehdot, huomioidaan metsänhoidossa ja sen suunnittelussa. Toisto tekee hyvää niin pannaanpas muutama kuva taas:

ja siis nää kuvat on koska niiden ympäristö on avohakattu

Hakkuita rajoitetaan rehevillä kohteilla lintujen pesimäaikaan...

No, viime vuonna oltiin pesimäaikaan harventamassa. Niin, ja miksi huomioidaan vaan lintujen pesimäaika. Kaadettiin just sitä mehtää missä on paljon oravia. Meidän pihaan ne nääntyneet poikaset sitten tuli kuolemaan. 

Metsäsuunnitelmaan on merkittynä kaksi ELY-keskuksen vahvistamaa liito-oravan pesimäaluetta ja mahdollinen huuhkajan reviiri, ja ne on jätetty metsänhoidon ulkopuolelle.

Niin. Eihän niitä kaikkia mahdollisia huuhkajan reviirejä voi tietää. Mutta kuunnellaanpa tänä vuonna huhuileeko täällä meillä huuhkaja jonka metsä hakattiin. Saa nahdä. Tai siis kuulla.

Seurakuntayhtymä on vapaaehtoisesti suojellut omistamiaan metsäalueita Puijolla yhtäaikaisesti kaupungin kanssa sekä muutamia noin 8 hehtaarin metsäalueita

Onhan se kiva juttu että olette suojelleet. Mutta voisihan sitä suojella jossain muuallakin kuin vain siellä Puijolla.

Ainakin kuulemani huhupuheiden mukaan tämäkin kallioinen jyrkänne metsä olisi ollut nimiä vaille valmis suojelualoite. Mutta eipä sillä ole väliä enää kun koko lakialue on hakattu.

Rikos luontoa vastaan

Oli äskettäin tuon niminen kirjoituskilpailu, mutta en saanut osallistuttua siihen. Kirjoitan siis tarinan, jonka meinasin kilpailuun lähettää niin tänne blogiin:

Saarna

Ei tässä kylässä mitenkään erityisen kiihkouskovaisia oltu. Silti se oli joka sunnuntain juttu, saarna mentiin kuulemaan. Kirkko oli mäen päällä ja sitä ympäröi sekametsä. Oli mäntyjä joiden punaiset rungot sointuivat punamulta kirkon seiniin. Oli valkoista koivikkoa, joiden suorat rungot ikuistuivat monien hääparien juhlakuviin. Oli tuuheita kuusia, joiden ympärykset olivat niin leveitä, että ne näyttivät suorastaan yliluonnollisilta. Oli aurinkoinen ja helteinen päivä, mutta kirkonmäellä oli sopivan viileää ja varjoista. Auringon säteet puikkelehtivat puiden oksien välistä. Koko kylä saapui kirkkoon, tultiin autoilla ja mopoilla. Tultiin kävellen ja fillarilla. Kirkon kellot soivat alkavan messun kunniaksi. Kirkontornin laidalta lähti lentoon harakkaparvi ja tikka naputti nokallaan pihlajaa, pyhää puuta.

Valuimme kirkkoon sekalaisena joukkona. Olimme kaikki erilaisia mutta yhtä siitä huolimatta. Kirkossa tuoksui omaltaan, vanhalta ja erilaiselta. Puupenkit olivat lakatut ja liukkaat. Urut alkoivat soittaa akumusiikkia ja hiljennyimme hartaina. Pappi tuli esiin sakastista ja asettautui saarnastuoliin. Hän kohotti kätensä ilmaan ja hiljennyimme vielä enemmän jos se suinkaan oli mahdollista. Papin kuuluva ääni kaikui kirkossa ja hänen ensimmäinen karjaisunsa miltei lennätti kirkon kupolin ilmaan.

- Metsä kirkkoni olla saa!

Hän hiljeni hetkeksi ja katseli meitä.

- Metsä parantaa stressaantuneen. Se parantaa masentuneen. Metsä parantaa sinun sielusi! Hän osoitti etupenkillä istuvaa mummoa, joka alkoi vapisemaan kuin mahtavimman kosketuksesta.

- Menkää metsään niin olette lähellä Jumalaa. Metsässä hän kuulee teidät ja vastaa pyyntöihinne. Oivaltakaa uutta Luojastanne, antakaa hänen koskettaa teitä!

Kirkkoon laskeutui vaikuttava hiljaisuus. Kukaan tuskin uskalsi hengittää.

- Luoja loi luomakunnan. Hän loi metsät ja meidät osaksi luomakuntaa. Me olemme yhtä! Miten me suhtaudumme ympäröivään luontoon, Luojan luomaan luontoon? Pappi kysyi mutta tuskin odotti vastausta.

- Kun Jumala loi hän katsoi luomaansa ja sanoi: tämä on hyvä! Kaikki luotu on arvokasta. Metsät ovat arvokkaita ja sinä olet arvokas sen osana. Kuinka me voimme kohdella Jumalan luomaa niin että Hänen luomansa voisi hyvin? Me kunnioitamme sitä, me suojelemme ja pidämme hyvänä.

- Laulakaamme virsi 581, pappi pyysi ja urut alkoivat soittaa. Kaikki yhdyimme lauluun:

- Kiitos, Jumalamme, kun annoit kauniin maan, annoit jylhät metsät, loit vedet virtaamaan. Kiitos sisukkaasta työstä isien, kiitos isänmaasta ja kohtaloista sen.

- Menkää nyt metsään sillä paimenpojan tavoin; metsä kirkkoni olla saa!

Me istuimme hetken aloillamme ja yllättävä hiljaisuus humisi korvissa. Aloimme valua joukkona kohti ovia, etummainen avasi oven ja meni ulos. Joukko pysähtyi eikä päässyt eteenpäin. Tungettelimme jotta pääsimme ulos katsomaan mikä esti. Aurinko oli jotenkin kirkkaampi ja paahteisempi. Kirkonmäki oli hakattu. Oli otettu kirkon ympäröimä metsä viimeistä kantoa myöten. Näkyi alas kyläkauppaan, näkyi postin toimisto ja koko naapurusto. Pihalla haisi puu niin voimakkaana, että herkempi aivasti. Aurinko paahtoi kuumana otsalle ja hikikarpalot puskivat pintaan. Jostakin kirkon takaa mönki esiin motokone ja tarttui kirkon vieressä olevaan isoon vanhaan pyhään pihlajaan. Se rysähti maahan miltei kirkon portaille ja etummainen jonossa oli jäädä alle. Kone silpoi oksat ja pilkkoi osiin. Motokoneen hytistä laskeutui alas tanakka pieni mies, sätkä huulten välissä savuten. Hän hymyili saatanallisesti.

- Olihan se soma metsä, mutta on soma summa seurakunnan tililläkin tämän jälkeen. Oliko teillä messu?

Kukaan ei osannut vastata, oli kuin kielemme olisi viety pois. Pappi käveli luoksemme ja hymyili auringolle.

- Metsä kirkkoni olla saa, hän sanoi ja katseli meitä. Laumaansa.

- Mikä metsä? Uskalsi eräs kysyä. Pappi katsoi ympärilleen ja hymyili leveämmin, tuntui hipaisevan taskuaan.

- Onhan siellä vielä pappilan luona, hän sanoi ja meni takaisin sisälle.

- Nyt taisi pappismies unohtaa, sanoi pieni tanakka mies, otimme pappilan ennen tätä.


Ilmassa raikui nauru.

......

Tuli mieleen tämä tarina kun naapuri merkkasi pihatien toisen puolen hakattavaksi. Kohta leijuu sekin tie ilmassa, eikä näytä paskaa kummemmalta. 

Sijoitustoimintaa

Me olemme päättäneet, että metsät on meille sijoitustoimintaa, sanoi eräs "herras"mies.

Hienoa sijoitustoimintaa. 

Ympärillä on jo sadan hehtaarin hakkuut ja nyt on sitten merkitty punaisella seuraavat sata.

Viitsitty laittaa Stora Enso merkki myös kohtaan, jossa solisee puro ja on kosteaa. Viitsitty laittaa merkki juuri ennen kuusi vanhusta, jonka ympärille ei kädet yllä.

Viitsitty merkitä metsä, joka laskee ja nousee kuin vaara. 

Mutta en yhtään ihmettele... Tietäen kuka siellä heiluu metsänhoitosuunnitelmia tekemässä.

Sijoitustoimintaa... 

Tällä kuusella on niin ihanat ja erikoiset havut. Jotenkin "karvaisen" näköinen. Ei ole kohta enää. 

Kuusi kasvaa metsäksi 60 vuodessa. 

Metsälain 10 §:n perusteella rauhoitettuja erityisen arvokkaita elinympäristöjä ovat:
Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt...

Siis kuinka rumalta näyttää tuo silmille hyppäävä punainen, vehreyden keskellä. Sydänalasta kouraisee ja masennus lääkkeet tilaukseen. 

Jos sammal- ja jäkäläpeite on pahoin vaurioitunut sen luontainen uudistuminen kestää vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja

Siinä oli sitten merkitty myös suon ympäristö. Mistä me kerätään kohta marjoja? Tänäkin vuonna lähemmäs 100 litraa myyty. Enemmänkin olisi ollut halukkaita ostajia. Karpalot on vielä keräämättä, näinköhän ne sinne suolle jääkin? Entä sienet? Tuo metsä on helvetinmoinen mustatorvisieni paikka. 

Metsä kirkkoni olla saa, ja Pinokkion nenä kasvaa.