sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Dokumentti Sielunmetsä

Mahtava dokkari, mutta meni muikun ruodot henkeen kun se muija alkaa selittää:

Ukille oli tärkee se metsä.

Lapsena aina käytiin ison puun luona.

Ukin kanssa ei yltäny kädet sen ympärille.

Ukki testamenttas sen etukäteisperintönä miulle.

Ukki aina sano, että sitä puuta ei kaadeta ikinä.

(mä tiesin mihin tää on menossa)

Huusin sitten ne kalanruodot sinne kurkkuu:

KATO NYT MUIJA MITÄ TEIT!

Olisko ukin kannattanut ajatella kenelle perintönä antaa.

"Iloisena esimerkkinä Sielunmetsä esittää nuoren sukupolven edustajan, joka pitää huolta ukilta perinnöksi saamastaan metsätilkusta."


Korjaan tuon lauseen. SURULLISENA esimerkkinä. Siinä taas yksi persaukinen sukupolvi kun piti mennä avohakkuuks laittamaan.

Minkä ikäisiä nämä puut on?

50- vuotiaita ja puut on yhtä paksuja kuin minun reisi.

Nämäkin voi kohta kaataa... ja puut on yhtä paksuja kuin minun reisi.

Ikinä ei metsä enää ehdi yhtä suureksi kuin se ukkisi kuusi. 

Olisko ollut kiva pitää perinnettä yllä ja viedä omat pennut sen kuusen juureen niin kauan kuin se hengittää? 

Nyt voi viedä ne pennut sinne kyllä, 

mutta halauksena riittää kaksi vitun sormea.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti