Niin juuri.
Juuri sinä.
Nyt parina iltana, hevosia tarhasta yöpuulle hakiessani, olet sylkäissyt renkaanjälkinesi sarveiskalvoilleni.
Ai, mitkä renkaanjäljet?
No, ne todisteet joita et tiennyt jättäväsi jälkeesi. Pihatie on kuin kyntöpelto...
Pitäisikö käydä ottamassa kuva, niin tunnistaisit volvosi, mersusi, mazdasi, suzukisi, BMW:si ja mitä näitä autorotuja nyt onkaan.
Rakas MM (lue alku), joka ajelet tuolla tiellä iltakähmään katsomassa onko kukaan kotona. Sinä, joka ajelet puutarhani läpi. Sinä, joka ajat moottoriajoneuvolla minun pihatielläni...
Antaisitko hevosilleni lepo- ja ruokarauhan?
Onnistuisiko se?
Eikö?
No, olen sopinut Tulisen Tammani kanssa niin, että seuraavalla kerralla hän laittaa tulemaan takakaviolla vasemman koukun ohimoosi, autosi takavaloon tai etupuskuriin. Ihan miten sovitaan.
Ps. Miksi nykyihmiset eivät tunne käsitteitä SUN OMA ja MUN OMA?
Miksi kaikki on nykyihmisille MEIDÄN OMAA, YHTEISTÄ HYVÄÄ ja YLEISTÄ OMAISUUTTA?
Tästä tiestä on nyt ollut blogitekstiä ennenkin. Millainen on mielestäsi Rauhallinen maalaisidylli ? Kuinka käy kun laitetaan yhteen Moottorikelkat ja miehet ? Miksi minua kalvaa Turvattomuus ?
Klikkaa ja ota selvää.
Lisää tekstejä tulee, tulevaisuudessa.
Kaikella Rakkaudella.
Pps. Joku MM(lue alku) tietenkin alkaa huuli törröllään urputtamaan jokamiehenoikeuksista. Sanonpahan vaan sen, että minun maillani ei jokamiehenoikeuksista ole tietoakaan. Vaan se jokamies olen minä ja minun perheeni. Et sinä, eikä kukaan muu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti