- Kommunikaatio vaikeuksia
- Vaikeus ymmärtää tunnetiloja
- Kaavamaiset käyttäymistavat
- Poikkeuksellinen kiinnostus oman intohimonsa yksityiskohdista
- Nopea puhetyyli
- Vaikeus tulkita muita ihmisiä
- Kovat äänet ja kosketus ovat sietämättömiä
Minulla tulee rasti joka ruutuun.
En ole mikään sanasieppo suuressa joukossa. Yksikseen puhelen kyllä paljonkin. Ja voin pitää pitkiä monologeja suomeksi ja englanniksi esimerkiksi metsäretkellä.
En ymmärrä tunteita. Ja saan usein kakomisrefleksin jos joku alkaa puhumaan niistä tai jossakin ohjelmassa on tunteita. "Rakkaus on rumasana." Eihän rakkauskaan edes ole mikään tunne? Se on vain nimi, jonka joku fiksu anto niille peräkkäisille reaktioille kun kohtaamme viehättävän yksilön... Ymmärrän paremmin vihan, kostonhalun, sellaisen njäh njäh- pirullisen tunteen.
Minä pidän siitä että olen suunnitellut päiväni kulun. Kirjoitan vaikka jääkaapin oveen, että mihin aikaan teen mitäkin. Ja tästä lipsuminen tuottaa minulle suurta ahdistusta. Koska muutenkin tämä elämä on pelkkää menoa ja meininkiä, opiskeluineen ja töineen ennen eläkeikään, niin minusta tuntuu etten ehdi tekemään yhtään mitään, jos minulla ei ole ylhäällä mitä pitäisi tehdä. 24 tuntia ei ole riittävästi...
Olen poikkeuksellisen kiinnostunut omien intohimojeni yksityiskohdista. Voin selittää teille pisteestä A pisteeseen B, että kuinka kuollut ihminen saadaan kryoniseen säilytykseen ja mitä vitrifikaatio tarkoittaa ja miksi telomeerit lyhenevät ja miksi niiden ei pitäisi lyhetä. Voin kertoa teille ykstityiskohtaisesti miksi olisi niin ihanaa olla mukana tekemässä elokuvaa (hollywoodissa ei suomessa). Ja Niin Edelleen.
Puhun nopeasti ja usein koulunesityksissä olen saanut kuulla tästä. Opettaja on sanonut: sinulla on kantava ja voimakas ääni ja voisit hiljentää joskus vauhtia niin me muutkin saisimme kaikesta selvää. NOLOA!
En osaa tulkita muita ihmisiä ja usein ajattelinkin heidät tarpeettomiksi. Ehkä siitä syystä minulla ei ole kavereita ja tuskin niitä koskaan saankaan. Tulkintavaikeudet ovat mitä todennäköisemmin vaikeentuneet kiusaamisen myötä. Kun kenkiäni kehuttiin, päälle naurettiin. Tulkitsen usein liikaa eleitä, ilmeitä, äänensävyjä ja saan vääriä käsityksiä. En osaa olla ihmisten kanssa. Se on ahdistavaa, shoppailureissu kerran kuussa (hyvä jos niinkin tiuhaan) on kammottava. Kun istumme autossa kauppakeskuksen pihassa äiti usein kysyy närkästyneenä, että joko te haluatte kotiin vai? Vastaus on yleensä kyllä, ehdottomasti. Mielummin tulkitsen puun huokailut ja oksien rapsailut ja vietän aikaani metsän siimeksessä.
Koulussa oleva hälinä on kauhistuttavaa ja esimerkiksi sukulaisten tapaamisen yhteydessä haliminen on ai-että-niin-kauhiata. Ja kätteleminenkin on en pidä- listalla. Itselläni on voimakas kättelytapa ja on yököttävää kätellä henkilöä, joka vain sipaisee kämmentäni....
Eli jos joku pahoittaa mielensä minun hieman ylimieliseltä vaikuttavalta, hiljaisesta ja teräväkielisestä olemuksestani niin "sorry, Asperger."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti