Se eka aamu mökillä, hyvin nukutun yön jälkeen viimeisetkin unenrippeet huuhtelee viileä järven vesi.
Mökkielämä parhaimmillaan. Mitä sitä valmiissa maailmassa stressaamaan. Kyllähän sitä tekemistä mökillä riittää, jos sitä itse itselleen tekemällä teettää. Minulle mökki on se paikka, jossa minä vaan olen. Tosin katot puhdistan, haravoin, pesen mattoja, marjastan, mutta en stressaa.
Mikki täytti tänä vuonna 15 vuotta. Kuva viime kesäinen, nuori (vanha) herra laiturilla. Laiturille juostiin aina ensimmäisenä kun auton ovi parkkiruudussa avattiin.
Mökkielämään kuuluu tottakai letut ja mansikkahillo. Paistomestarina sisko.
Katsokaa miten kaunis on suomalainen koivu. Jotenkin rannankoivuista kasvaa aina jännittävän näköisiä. Tämäkin yksilö näyttää ihan sieneltä.
"Ukki aina istui saunan jälkeen laiturin penkille koivun alle vilvoittelemaan"
Mökillä mummi kertoo aina tarinoita menneestä. Siis tositarinoita, kuten Putouksen tositäti sanoisi. Se on kivaa.
On kiva kuulla kuinka ohuet nailonit jäätyi sääriin tanssiaisiin mennessä.
Kuinka ukki aina sanoi; ja huolto pelaa; kun kahvi oli pöydässä.
Jokaisessa paikassa on se maisema, joka tekee siitä paikasta sen erityisen. Mulle se on (oli) noi laiturin koivut. Koko rannan pituudelta koivuja harvakseltaan. Ja, laiturin narina kun saunasta juoksi uimaan.
Illalla tottakai tunnelmaa luomaan paljon kynttilöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti