keskiviikko 15. lokakuuta 2014
maanantai 13. lokakuuta 2014
tiistai 7. lokakuuta 2014
perjantai 3. lokakuuta 2014
Vapaus ei ole itsestäänselvyys
Vapaus on asia,
josta kannattaa pitää kiinni. Se voidaan riistää helposti ja sen takaisin
saamiseen saa taistella.
Vapaus
olla, tulla ja mennä mielensä mukaan on meille monelle itsestäänselvyys. Niin
se oli minullekin, mutta ei ole enää. Selailin eräänä päivänä tylsistyneenä
blogilistaa ja törmäsin Maria ja Antonia- nimiseen blogiin (http://cagetiger.blogspot.fi/). Lueskelin
blogia aikani ja sain päähänpiston. Halusin kirjoittaa vangille kirjeen. Löysin
sivun, jolla oli vankien kirjeenvaihtoilmoituksia ja silmäni osuivat erääseen
henkilöön. Kuvassa oli nuorehko mies, jolla oli kauniit, lempeät silmät ja
valloittava hymy. Halusin tietää lisää ja löysinkin vaikka mitä.
Clintonin tarina
Hän
on Clinton Lee Young, joka istuu Texasin Polunsky Unit vankilassa tuomiota
kahdesta murhasta. Hänet tuomittiin odottamaan asiaa, jota kenenkään ei tulisi
odottaa, kuolemaa. Hänet tuomittiin kuolemanselliin 19-vuotiaana, syyttömänä
ilman kunnon oikeustaistelua ja puolustusta. Hän joutui vankilaan
puolitotuuksien ja korruptoituneen tuomioistuimen takia. Nyt hän on ollut jonossa
odottamassa teloituspäivämääränsä 12 vuotta. Clinton kuitenkin taistelee sen
puolesta, että hän saisi reilun oikeudenkäynnin ja totuus syyttömyydestä
julkistettaisiin. Clinton on kerännyt ympärilleen vannoutuneen
auttaja-ystäväjoukon, jotka auttavat häntä saamaan tarpeeksi rahaa uuteen
oikeudenkäyntiin.
Jokainen voi
auttaa
Vaikka
Clintonilla onkin suuri joukko auttajia, lisää tarvittaisiin. Jos ei
rahallisesti niin edes levittämään sanaa. Moni saattaa ajatella, ”ettei asia
kuulu minulle”. Eihän asia varmaankaan kosketa sinua niin paljon kuin Clintonin
ystäviä. Eikä asia kosketa sinua yhtä paljon kuin syyttömän miehen perhettä. Eikä
asia varmastikaan kosketa sinua niin paljon kuin Clintonia itse. Mutta ehkä kun
olet lukenut muutaman sanarikkaan Clintonin blogitekstin asia alkaa koskettaa
sinuakin jollakin tasolla. Ehkä mainitset asiasta jollekin tai käyt
lahjoittamassa 20 euroa Clintonin rahastoon. Kaikki apu kelpaa.
Kirje ihmiselle
Monet
teistä ajattelevat, että mistä voin olla niin varma Clintonin syyttömyydestä.
Kaikki alkuperäiset lailliset paperit löytyvät Save An Innocent life -nettisivulta.
Ja kun johonkin uskoo, niin siihen uskoo. Kirjoitin Clintonille kirjeen. Siihen
meni aikaa ja paperia. Sain vastauksen ja kirjeen takana oli kuin olikin
ihminen eikä vain jokin vanki vankilasta. Kirjeen takana oli tunteva ja apua
tarvitseva ihminen. En kirjoita enää Clintonille, mutta toivon hänelle kaikkea
parasta. Toivon todella hartaasti, että hän saavuttaa maaliviivan ja ylittää
sen vapaana miehenä.
Suomi on Paska maa
Suomi on paska maa (Amerikka on taivaan kirkkain tähti)
Suomi saattaa olla tuhansien järvien maa, muttei ainakaan
tuhansien unelmien. Millainen on yleensä suomalainen unelma? No, se kliseinen
omakotitalo, mies (joka oli ehkä koulun komein nuoruusvuosina, mutta
vanhemmiten repsahtava), kultainen noutaja, tytär ja poika ja ehkä jopa
kesämökki järjen rannalta. Tällaiset asiat eivät sisälly minun unelmiini.
Minä haluaisin näyttelijäksi. Suomessa on korkeat pääsy
vaatimukset teatterikorkeakouluun, mutta mikä on opetuksen taso? Joudut
kesäteatterin lavalle, kutiseva peruukki päässä tai Salkkareihin. Jossa
näyttelijät ovat jäykkiä ja ulkosanat ulkoa opeteltuja, muttei sisäistettyjä.
Kukaan muu kuin teatterikorkeassa opiskellut ei pääse näyttelemään. Amerikassa
joka lehdessä lukee ilmoituksia castingeistä ja joka ikinen köyhän perheen
pentukin voi onneaan kokeilla, jos ne siivet kantaisivat. Amerikassa
näyttelijät ovat kadehdittuja ja upeasti palkkaa nettoavia superihmisiä. Suomen
näyttelijät luulevat olevansa sitä-jotakin, oikeasti he eivät ole sen
ihmeellisempiä kuin Meikäläisen Matti tai Maija.
Haluaisin kirjailijaksi. Englannissa J.K. Rowling kirjoitti
Harry Potterin ja tuli miljonääriksi. Luuletteko, että jos Harry Potter olisi
ollut suomalaisen kirjoittama, niin olisi tapahtunut sama homma? Älkää hulluja
luulko! Suomessa verottajat joka ikisessä käänteessä olisivat pitäneet huolen
siitä, että pätäkkää ei vahingossakaan tulisi niin paljon, että sitä voisi
polttopuiden loputtua käyttää sytykkeenä. Hieman olisi huomiota herättänyt,
käännösoikeuksia olisi myyty muihin maihin ja elokuvasta olisi tullut suuri floppi.
Suomessa saattaa olla korkeatasoinen opiskelusysteemi. Joo,
mutta välitunneilla sitä istutaan kylmällä laatta lattialla, kun Suomi päätti,
että puupenkit eivät ole turvallisia paloturvallisuuden takia. Miksei muovisia
tuotu tilalle? Resurssit eivät riitä. No miksi ne eivät riitä, vaikka veroja
nyysitään joka ikisestä lantista, mitä ansaitaan? Amerikassa välitunneilla on
aktiviteetteja. Vuosikirjan tekoa ja ruohitetulla alueella istuminen. Mitä
Suomessa on? Sählyn peluuta niin kauan kunnes opettaja päättää viedä välineet
pois sen takia kun pojat on poikia. Koko koulun piha on asfaltoitu ja
ruohokaistale on koulualueen ulkopuolella. Amerikan kouluissa liikuntatunnit
ovat vaihtelevia. Jokaiselle löytyy jotakin. On haavipalloa, tennistä, uintia,
cheerleadingia, golfia ja jos sun mitä. Suomen kouluissa on pallopelejä eri
muodoissa. Useimmiten kuitenkin niin, että talvisin sählyä ja kesäisin pesistä.
Ja sitten ihmiset kehtaavat valittaa siitä, kun kaikkia ei liikunta kiinnosta.
Anteeksi vaan, mutta pallon perässä juokseminen ei välttämättä motivoi joka
ikinen kerta.
Miksi ihannoin Amerikkaa? En ole koskaan käynyt siellä.
Vaihtarivuosi haaveet evättiin ja välivuosi aupairina samoin. Amerikka on
minulle kielletty hedelmä joka houkuttaa. Ja kuten sananlasku sanoo: ruoho on
vihreämpää aidan toisella puolella.
Myös luettavissa uusimmassa curly lehdessä. Curly.fi
Myös luettavissa uusimmassa curly lehdessä. Curly.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)