Olipas aamu!
Alan viemään hevosille vettä, kun huomaan ettei saunan takaa välkkyvä valo ole auringonnousu, ja äänikin on kuin suoraan painajaisista. Huudan äidille, että pistä toppikset jalkaan ja tulee mukaan.
Siellä sitä ollaan, savon voiman miehet täydessä hommassa.
Puita on kaadettu. Myös LATVASTAAN JO KATKI OLEVA PAJURYKELMÄ, JOKA ON OLLUT PIHANI PORTTI! EI YLTÄNYT EDES LINJOILLE!!!!
Ensimmäiset kirosanat ja korvia huumaavaat riidansoinnit pulpahtavat ulos.
Sitten se ilo repesi. Ovat tulleet koneella hevostarhojen läpi.
"Otettiin nätisti pois", ukko sanoo.
Ajattelen, että ollaanpas sitä viitsitty. Ruuvimeisselillä leikkiä.
Mutta ei, lanka on katkottu saksilla. Saksilla! Miten he luulevat että se korjataan! Ja tolppa on katkennut!
"Ei tulla toisten maille ilman ilmoitusta!"
"Ei me voida jokaisella ilmoitella, kun tehdään työtä yöstä asti."
"Ei nämä langat kaikille pihojen läpi menekään vaan mettien läpi. Mutta maalaisjärki hoi, tämä on pihaa. Silloin voisi soida kellot, patikoin jalan ja katson onko porukkaa kotona. Olen katkomassa tarhojen langat!"
"Ei se kone mitään tee, lumeen vaan jää jäljet. Se kone on tien levyinen," Isä sanoo.
"Ei kyllä kiviaita/kivikukkaistutukset pysy ehjänä telakoneen alla. Ei hevostarha pysy ehjänä, ei piha-aidat.... "
Sitten tulee urakoitsija ukko. Katsomaan käsipelille. Oli kyse yhdestä koivusta. Meni koko koivukuja. Ja monihaaraiset raidat, pihatien kaunokaiset. OLI KYSE VAIN YHDESTÄ!!!
Haista paska Savon voima!
Painu vittuun!
