Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu...

... paitsi tuo yks koirien ulkoilluttaja, joka luulee että ainoat kilonkaristus lenkkipolut löytyy täältä meiltä päin, joka on muuten meitä lukuunottamatta lähes asunnotonta seutua, ja täten rauhoitettu stressittömäksi ympäristöksi meidän Guinnesin World Records kirjaan pääsevälle puskamörköilijä hevosellemme. 

*olen lukenut Dorian Gray:ta jonka vuoksi lauseet ovat pitkiä*

Yritin tänään tehdä vaikutuksen siskooni ja hoitaa heposemme iltapuuhat ihan itse. Menen tarhaan ja avaan portin. Huomaan jo tässä vaiheessa että heppa on levoton ja varuillaan. Kuulostelee korvat pystyssä, sieraimet levinneenä ja katselee syrjäsilmällä minuun, pitäen kuitenkin herkeämättä silmällä tietä siellä Iiroossa. Puhun rauhoittavasti hevoselle ja jäämme yhdessä kuulostelemaan. Minä en kuule mitään (suvussa on huonokuuloisuutta) enkä liiemmin haistakaan. Heppa laittaa päänsä suojaa hakien olkapäälleni ja katsoo sitten nopeasti taas, ettei mörkö vaan karkaa päälle. Ajattelen, että on joku iltakelkkailija mennyt vaikkei pakokaasu haisekaan ja lähden viemään hevosta karsinan tuntumaan, hoitopaikalle. Hän seuraa kuuliaisesti mutta kun hänen pitäisi asettua nätisti hoidettavaksi, perse sinne mihin lie mörkön päin, hevonen friikkaa. Ei suostu, ei sitten millään. Kääntyilee ja vilkuilee taakseen, "En suostu kääntämään selkääni aistimalleni vaaralle!" Hevosen silmät ja eleet huutavat. Minun oli pakko sanoa siskolleni, että hoitaa hevosensa ja sitten mennään katsomaan mikä siellä oikein on. Tämä käyttäytyminen ei millään muotoa ole luulosairautta vaan siellä on nyt oikeasti mennyt joku hevosta säikäyttävä juttu. Kelkka, susi, ihminen rakkineen??? Paljon mahdollista.

Heppa ei suostu menemään karsinaan itsenäisesti vaan sisko taluttaa hänet sinne tiukalla otteella ja laittaa oven perässään kiinni. Hevonen kurkottaa heinätuppo suussa pitkälle karsinan ovesta ja pärisee. 
- Me mennään, ei hätää. Sisko rauhoittelee. Valot sammuu ja me menemme ilmoittamaan välikohtauksesta äidille ja lähdemme tutkimusretkelle. 

Ensin jälkiä katsoessamme ajattelemme että heppa on taas omiaan säikkynyt. Sitten näemme ne, suuret jäljet kuin sudella konsanaan. Varmaan Fannyn kavion kokoiset (shettis). 
- Jaahas, taitaa naapurin tytär olla taas kotosalla. Yleensä juuri silloin kuin tämä nainen on kotona koirat eksyvät meidän rauhaiselle alueellemme. 
- Viititäänkö? 
- Ei kai, nyt näin myöhään?
- No kävihän tuo muijakin niin että hevonen on saada slaagin.
- Niinpä, eiköhän mennä..
- Ja seisoskella hetki koirien edessä!
- Näin tehdään! 

*keskusteluamme kun jahkailemme mennäkö vai ei, katsomaan onko koiran jäljet vieneet minne*

Ja juuri sinnehän ne vie! Hah, luuli pääsevänsä kuin koira veräjästä vaan loukkoon jäi. 

Kiitos iltamyöhäisestä visiitistä. 

Toscan pitäisi tehdä vaikutus naapurin mieheen joka sai melkein sydänkohtauksen talvella Toscan säikähtäessä hänen hiihtoretkeään. Meidän Tosca kun säikkyy herkästi mitä vain. Lattianpesusankoa, muovipussia autonikkunassa, isän silitysyrityksiä, siilinpoikasta tienvarressa... list goes on and on and on.... 

Ne koirat on vielä äänekkäimmästä päästä

Keski-iän ylittänyt, vieläkin samaa kriisiä poteva naisihminen ei voi ymmärtää muuta kuin jokamiehenoikeutensa...

Raspaajalle raha ei kelpaa

Olen hoidattanut koirani Tervon eläinlääkärillä. Sinne tuntuu olevan helpompi päästä ja halvempaakin se on. Nyt on tullut ajankohtaiseksi hevostemme raspaus ja soitin kysyäkseni aikaa.
- No, te ette minulle niinkuin kuuluisi kun asutte siellä Kuopiossa. 
Eläinlääkäri kuitenkin marisee. 
Ai Jaahas! Vai niin!
Karttulakin on nykyään Kuopiota, huom huom. Asun melkeinpä niin, että astun askeleen: olen Karttulassa. Askel takaisin: olen Kuopiossa. 
Ja anteeksi nyt vaan mutta minun mielestäni eläinlääkärin saa valita, samaan tapaan kuin terveyskeskuksenkin. Vai?
Ja, onhan se nyt vähän rahastakin kiinni. 
Toinen raspaaja voisi tulla Evidensialta. Ja, se kusipää maksattaa 127 euroo per hevonen. 
Tervon "konitohtori" maksattaa 120 euroo kaksi hevosta.

Kumman itse valitsisit?

Koira säikytti hevoset – teinityttö putosi ratsailta ja kuoli

Lahdessa tapahtui lauantaina vakava ratsastusonnettomuus.

Teinityttö kuoli, kun hänen hevosensa oli pillastunut irrallaan juosseesta koirasta. Tyttö oli ollut ratsastamassa ystävänsä kanssa. Poliisin mukaan tyttö oli alle 15-vuotias.
Haukkuva koira säikäytti molemmat hevoset, jotka lähtivät laukkaamaan kohti kotitallia. Matkalla toinen tytöistä putosi hevosen selästä hiekkatielle.
Tyttö menehtyi saamiinsa vammoihinsa teho-osastolla. Ratsastajalla oli käytössään turvakypärä ja turvaliivi.
Tapaus on siirtynyt poliisin tutkintaan. Poliisin mukaan tapahtumien tutkinta on vasta alkuvaiheessa.
– Tapausta selvitetään kuolemansyytutkintana. Mikään ei tällä hetkellä ole viitannut siihen, että olisi syytä epäillä rikosta, kertoo tutkinnanjohtaja Markku Vornonen MTV Uutisille.
Vornosen mukaan koirien kanssa liikkunutta naista ei ole vielä tavoitettu.
Aiheesta uutisoi ensimmäisenä Etelä-Suomen Sanomat.

Juttua päivitetty kello 12.58 tutkinnanjohtajan kommenteilla.




SIINÄ SULLE MUIJA, JOKA ET KOLMEA METSÄSTYSKOIRAASI OSANNUT HALLITA.

RÄKSYIVÄT JA RIUHTOIVAT SINUA KOLMEEN ERI ILMANSUUNTAAN, JA VAIKKA PAINATKIN JONKIN VERRAN NÄYTTI SILTÄ, ETTÄ KAADUT HETKENÄ MINÄ HYVÄNSÄ.

EN TIENNYTKÄÄN ETTÄ AIVOSI OVAT MEIKKIHUURUISTA SAMMUNEET, MUTTA ETTÄ AIKUINEN IHMINEN AJATTELEE AINOASTAAN EI OO TEIDÄN MAAT.

MEIDÄN ON TURVALLISUUS!!!

LUEPA (JOS EES OSAAT) MITÄ OIS VOINU SATTUA. JA SIELLÄ ON TIENVARRESSA HILJENNÄ KYLTIN LUONA VÄHÄN TIETOA HEVOSEN JA KOIRAN KOHTAAMISESTA.

NO, JOS ON KERTA FYRKKAA MITÄ JAELLA, NIIN SE OLET SINÄ SITTEN JOKA MAKSAT SAATANA SAIRAALAKULUT JA PAHIMMASSA TAPAUKSESSA SEN 178500 EUROA KRYOSÄILÖTYKSESTÄ.

MEINAAN, MOPOILEVAT TEINIPOJATKIN YMMÄRSIVÄT ETSIÄ RÄLLYYPAIKKOJA MUUALTA.

MUTTA ETTÄ AIKUINEN IHMINEN AJATTELEE VAAN EI OO TEIDÄN MAAT, SAMA SE. MUTTA ETKÖ YMMÄRRÄ MITEN NAURETTAVALTA NÄYTIT KUN ET HALLINNUT KOIRIASI. ETKÖ YMMÄRRÄ ETTET HALLINNUT NIITÄ?

NO KUULIN ETTÄ ASUT OIKEASTI KAUPUNGISSA JA OLET VANHEMPIESI LUONA KÄYMÄSSÄ. LOPPUKO KAUPUNGISTA TILA VAI? ISKIKÖ KLAUSTROFOBISUUS?

LÄHIN MAASTOLENKKI, JOSTA PÄÄSE METÄN KAUTTA KOTIIN. HALUTTAISIIN PITÄÄ SE YLLÄTTÄVISTÄ TILANTEISTA VAPAANA. JA JOS HALUAMME SIEDÄTTÄÄ HEVOSTA YLLÄTTÄVIIN ASIOIHIN TULEMME VAPAAEHTOISESTI RATSASTAMAAN SINNE MAASEUTULÄHIÖÖN.

ET ESIMERKIKSI TIEDÄ MILLAINEN HEVONEN ON KYSEESSÄ, SEN HISTORIA JA TAUSTA. TULE JOSKUS KUUNTELEMAAN NIIN EHKÄ YMMÄRRÄT.

EI OO MEIDÄN MAAT...
vielä.

Naapurisopu on urbaani legenda. (mopopoika)

Olen mestari tiivistämään kaiken mitä haluan sanoa otsikkoon.

Otetaan aluksi muutama lehtijuttu aiheesta, josta aion kohta taas avautua.

Mopoilija ei ajatellut mitään näistä asioista

Tässä sama juttu uudemman kerran, jos ei mennyt jakeluun

Mopohan on se maantienkunkku? Ei v*ttu muuten oo!

Ja vielä yksi linkki aikaisemmin kirjoittamaani tekstiin samasta mopoilijasta.

Maalla saa tehdä mitä haluaa. Vähät minä, maalle kaupungista muuttanut, perustan rauhallisesta maalaisidyllistä

Elikkäs. Vaikka haja-asutus alueella ei olekaan järjestyssääntöjä, niin kyllä joku raja pitää olla. Ei saa enää puoli 10 illalla tulla mopolla pröystäilemään. Varsinkaan hevosaitauksen lähelle. Siellä on polle jo maaten pannu ja hevonenhan on saaliseläin. Eli se säikkyy pedoksi havaitsemiaan asioita = mopoilija poika pärisevine mopoineen! Tulee vanhemmille kalliiks jos heppa jalkansa satuttaa äkisti ylös noustessa. Samoten jos oltais oltu iltaratsastuksella ja ois selästä lentäny. Pelti kun rytisee 700 kilosen lihaskimpun kanssa, niin ei tule nättiä jälkeä DaVinciltäkään. Saa mopoilijan vanhemmat maksaa neliraajahalvaus kulut. Mutta  eipä siinä mitään jos on rahaa mitä jaella.

Tarhan luona on kyltti hiljennä hevosia. Se ei tarkoita että kyltin luokse saa ajaa kaasujalka tonnin painosena ja sitten jarruttaa kirskuen. Vaan! Aja koko matka rauhallisesti äläkä mielellään ollenkaan jos vaan häiriköit hevosia, mikä tuntuu olevan tän mopopojan ainoa motiivi. Siinä on nättejä piruetteja tehty sateesta liukkaaseen maahan. Mee balettitunneille!

Sais vanhemmat ottaa niskasta kiinni ja neuvoa poikaansa hyvissä liikennemies säännöissä. Ja sitten kun ne on menny paksuun kalloon palata takasin mopon selkään. Jos ei ne mee jakeluun, täytyy myydä menopeli tai hakea koulutus sen ajamiseen ammattilaiselta!!!

Meidän polle kun ei ole se maaston varmin lenkki. Eli pliis, älä enää!