sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Yksi pieni elefantti... ja loput perässä

Pakkanen paukkuu puissa, lumikiteet kimaltelevat hangella ja olen löytänyt 34 hankihämähäkkiä. Luonto on kauniina ja pakkanen kipristelee poskia. Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan kevättä rinnassa olevien lintujen laulu ja ... Mikä vittu toi oli?! Mopon pärinä...

Adrenaliini syöksyy, maaseudun rauhaa keuhkot pulleana huutaviin, suoniini ja pistän sukset jalkaan. 

Tässä on nykyajan nuorille wikipedia linkki jos ette tiedä mitä helvettiä suksilla tarkoitetaan, kun tuppaa teidän persiin alla olevan yhä useammin moottorin omistava menopeli: Suksi luistaa vaan ei järki

Luulen taas että se on se lähinaapuri tekemässä homopiruetteja mopollaan, mutta ei lähellekään. Saan hiihtää noin kilometrin ennenkuin näen joka solullani mikä on homman nimi. 

Sukukokoontuminen, hauskanpitäminen (henkilökohtainen näkemykseni on että hauskaa voisi pitää muullakin tapaa), naapureiden häirintä ja yleinen get-together. 

Järven jää on lunta täynnä, vaaleaa lakeutta jatkuu silmin kantamattomiin, niin tottakai se haluttaa. Ei siinä ole mitään hävettävää tai selityksen paikkaa.
Siellä sitä viiletellään viidellä moottoriajoneuvolla. Kaksi mopoilijaa päristelee miehisyyttään; ollaan niin isoja ja mahtavia! Vauhdin hurmaa ja kaasujalalla... siis kädellä koreasti! 
Joku vanhempi herra tai muija ajaa kelkalla pikkupentu sylissä. Varhain aloitetaan nykyään....
Toinen pikkuplikka tai pojankoltiainen ajelee pikkuriikkisellä menolelulla jonka saa varmaan Hong Kongista. Siitä kaupasta ei maasta. 
Samanlaisella menolelulla, jolle nauroin räkäisesti lukioaikaan kun odotin bussipysäkillä. 1minuutti/km tuntivauhtia menevä lelumopo ja hieman liikaa painoa kerännyt lapsi sen kyydissä. Pokka ei pitänyt, olen pahoillani. (tai en ole) 

Naamani on saanut pika plastiikkakirurgisen toimenpiteen ja näytän suurinpiirtein tältä: 


Ja aivoni suurinpiirtein tältä:


Kun kotiin päin hiihtäessä huomaan vielä sen tosiasian, että jotkut ihmiset pitävät aurattua metsätietä samanvertaisena Helsingin keskuspuiston kanssa (ennen uutta kaavoitusta) aivoni ovat suurinpiirtein näin: 


Urbanisaatio, tarkemmin kaupungistuminen, ei ole minua varten saati sitten tervetullutta tänne maalle. 


Missä se lottovoitto viipyy?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti