Mökki on menettänyt merkityksensä

Äiti soitteli mummolle, että kesäloma on alkanut ja aiotaan tulla käymään jossakin vaiheessa. 
"Lähetäänkö käymään mökillä?" Mummi kysyy.
"Ei nyt joudeta" Äiti vastaa.
"Niin. Se on mökki minullakin vähän merkitystä menettänyt." Mummi sanoo.

Ei ole. Se papan rakentama mökki on aina ollut ja tulee aina olemaan mun elämäni rakkain ja tärkein paikka. Siellä mä olen aina ollut onnellisin, siellä mulla on ollut hyvä olla. Mua ei ole ahistanut, eikä stressannut. Se on mun sielunmaisema. 

Merkitys ei ole vähentynyt tippaakaan. Mua pelottaa mennä sinne. 

Näkyykö naapuri pihaan, onko grillikatoksen takaa näiden sukulaistätien- ja setien termein "ryteikkö" eli minun sanastolla näkösuoja kaadettu?

Onks laiturin vieressä olevat koivut kaadettu? Onko ne täysin vahingoittamattomat? Vai onko kenties astmaatikko ottanut alaoksat latvaan mennessä pois, ettei vaan nenälle osu. Tai ettei sieltä vaan hämis lennä olkapäälle? Onko kuvassa olevat koivut tallella ? Toi oikeallakin oleva pieni isomman kyljessä? 

Ranta on ihan varmasti suoraan sanottuna vituiks pistetty.

Tää on yhteinen mökki. Päätösten pitäis olla yhteisiä. Toisia pitäis kunnioittaa sen verran että vois soittaa: aiotaan mennä heilumaan sahan kanssa mökille. Mitä pistetään nurin.

Mutta nää on niin että mennään vaan suoraan savotalle eikä kunnioiteta toisia minkään vertaa. 

En osannut asennoitua siihen että se vika kesä kun kävin olis se viimenen. Joku kutina oli kyllä, kun kuljin GoPro kameran kanssa pitkin maita ja mantuja. Kuvasin että näin se ovi aukeaa ja tältä näyttää huussi. Ja tuossa on tuo jakkara ja ja ja.... 

Sitten mummi soittikin talvella: olen unohtanut kertoa. Kävivät kaatamassa puita ja poistamassa ryteikköö. Ei oo pahan näköinen, eihän? (Näköjään vähän mummillakin otti jostakin kun piti kysyä ja varmistaa. No en tiedä, en ole käynyt katsomassa)

Mä saan aina ihan fyysisiä oireita kun kuulen äitiltä kuulumisia. Siellä ollaan oltu taas mökillä. Maalattu ja hakattu ja rempattu... Paineet on 134/89. Myllynkivi rinnanpäällä. 

Ne maalaa sen mustaksi ihan varmasti joku kesä. Eivätkä taaskaan osoita kunnioitusta muita kohtaan, pensseli vaan heilumaan. 

Kunhan voitan lotossa joku päivä niin mökki on mun. Jos ei sitä päivää tule niin ainakin mun kryoniikkatankki pistetään pystyyn terassille. Otan sitten kasvoilleni nyrpeimmän ilmeeni: vituiks pistitte mun sielunmaiseman.