Heippatirallaa!
Tekopirteä tervehdys peittämään vitutusta.
Koko anonyymi lukijakuntani kaiketi muistaa, sen hetken ja kirjoituksen, kun kohtasin ritarin? Sen mielestäni vanhemman herrasmies henkilön moottorikelkalla.
Tänään sain kohdata ritarin vastakohdan. Mikä se sit lienen. Nimityksiä löydän vaikka kuinka paljon, mutta taitavat olla julkiseen levitykseen liian räikeitä. Ajatella, että minä suorasanainen ja rehellinen savolainen varon laittamasta tiettyjä nimityksiä tänne. . .
No, mutta. Mennnäänpäs asian ytimeen. Aion nyt takoa rautalangasta. Toivottavasti saan siitä kultaa.
Mikä on siinä niin vaikeaa ymmärtää että tässä minun pihan vierestä menevä moottorikelkkareitti kulkee pisteestä A pisteeseen B. Se ei poikkea missään kohdassa. Se ei mene avohakkuuaukoille, ei tyhjän näköiselle pihapiirille, ei varsinkaan minun metsään tai piha-aidan puolelta marjapuskien päältä. Se ei mene yhtään mihinkään muuhun kuin suorasti PISTEESTÄ A PISTEESEEN B, Jumalauta.
Mikä siinä on että kun saa persuksensa alle jotakin itseään suurempaa hevosvoimiltaan, moottorisoidun ajoneuvon, niin unohdetaan säännöt, mustalla valkoisella olevan reitin ja yleisen turvallisuuden ja ohjekyltit. Mikä siinä vee voi olla niin hankalaa? Kun se vaan on niin kivaa! PRKL! Olkoon vaikka kuinka kivaa, mutta kyllä pitää reitillä pysyä ja pää pitää menossa mukana, eikä saa loukata kotirauhaa, tonttirajoja, sääntöjä. Joku moottorikelkalla ajava tietysti ajattelee, että täällä ruudun toisella puolella joku muija vaan jäkättää. Niin jäkätänkin ja jäkätän vastedeskin, jos ei ala reitin paikka mennä kaaliin. Tää on joka talvinen helvetti. Aina joku mulkku ei osaa mennä sieltä mistä pitää, joskus joku ajo saatana rinkiä minun metsässä. Ja nyt kun on hevosetkin, toinen vielä arkajalka, niin ajappa päälle ykskerta niin saat kyllä maksaa sellaiset korvaukset siitä, ettet pysyny reitillä vaan poukkoilit minne haluat. Vietät loppunelämäs vee puistonpenkillä, kahvimukiin rahaa keräten ja kasvosi kokonaan menettäneenä.
Eksyin aiheesta...
Meinaan olen laittanut ihan sopivan kokoisen kyltin, HILJENNÄ! HEVOSET SÄIKKYY! Ja sitten tämä ☆☆☆☆☆☆ vaan kaasuttaa ja kaasuttaa ja lisää vaan vauhtia.
Minkähän lähikylän pikkusälli, mamman helmoissa viihtyvä, koulunsa tuskin läpikäynyt toope se oli. Hyvä ettei vee päälle ajanut, Kaahailee vaan saatana puiden päältä toisen tontilla, tyhjän näköisellä tontilla. Ristiin rastiin ympäri. Tällä iltaisella tyypillä ei kyllä ÄO:ta ole edes miinukselle. Sitä ei ollut yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti