perjantai 7. huhtikuuta 2017

Mielenkiintoinen juttutuokio kuntavaaliehdokas, Tero Hongiston 158, kanssa

Juttutuokio koski lähinnä kulkemistani 551 tiellä, Karttulantie. Pitkästälahdesta aina Karttulaan asti. 

Ja siitä, kuinka tälle tielle pitäisi jo hyvän sään aikana saada kevyenliikenteenväylä. Kevyeksi se jäisikin, juuri käytäjiensä osalta. Käytän tietä aika aktiivisesti eikä koskaan tule vastaan muuta kevyttäliikennettä.

Käytän tietä aktiivisesti: keräilen esimerkiksi panttipulloja (hyvä veroton tulonlähde, kunto pysyy hyvänä ja pitkäjänteisyys palkitaan sukanvarteen), käytän tietä marjaan menoon ja olenkin monta sataa litraa marjoja kantanut tien reunassa kävellen.

Olenko kokenut oloni turvattomaksi? 

En.

Onko ollut vaaratilanteita?

Ei.

Tietysti kieltämättä muutamia mulkkuja joskus ajelee siihen malliin: Teuvo o o, ota minut kyytiin o o... Maanteiden kuningas... ja niin edespäin. Mutta silloin näytetään keskisormea ja mennään ojaan. 

Tietysti Suomen metsänhoidolla rekkoja tulee vastaan enemmän tai vähemmän. Kura tai hiekka lentää naamalle, mutta silloinkin pääsee mukavasti ojaan odottamaan ohimenoa. Kun vaan viittii.

Pyörällä en aja. Opin sen taidon hieman muita myöhemmin, marjasankotkaan eivät pyörän tarakalla pysy ja tasapaino on minulla sama kuin syntymäjuopolla. 

Voisiko turvallisuuden eteen tehdä jotakin?

Toki. Leventäkää piennarta.

Kun joku mainitseekin kevyenliikenteenväylän, näen punaista. Se on lempivärini. 

Kevyenliikenteenväylää suunniteltiin tosissaan kun minä en ollut edes syntynyt. Vanhempani ovat kaupungissa ja sillä välin on noussut piha täyteen merkkejä. Savusaunan vieressä, miltei sen terassilla. Piharakennuksen vierestä, leikkimökin ylitse. Äitini, jolta olen perinyt suorasukaisuuteni ja lipevän kieleni, soittelee ympäriinsä kysellen mitä h#lvettiä ne merkit ovat. Saa tietää että kevyenliikenteenväylää, jonka laitolle ei insinöörin koulutuksen saanut, nähnyt minkäänlaisia esteitä.

Ai jaaha. Kiva mennä savusaunaan ja vilvoitella:

-Moii! 

Ja pyörä on ojassa.

Äitini sitten tokaisi, ettei ymmärrä sellaisen ihmisen älynjuoksua (matelua), joka tulee ja vetää merkit toisen ihmisen  pihaan, eikä näen mitään esteitä. 

Äiti valitti asiasta ja sai miltei pressan allekirjoituksen. Eipähän tullut mun pihaan, eikä tule.

Kevyenliikenteenväylää ajatellaan vanhalle tienpohjalle, menee mun maitten läpi. On suoraansanottuna miltei pihapiiriä. NO Karttulantien viereen, niin että menee 9 metriä maata väylän alle. Se 9 metriä on pois myös mun maista. Ei tule siihenkään.

Leventäkää piennarta.

Maaseudulla välimatkat on sen verran pitkiä, ettei kukaan Haminalahdesta lähde Pihkainmäkeen huvikseen kävelemään. (paitsi minä) Pyöräilijät on niitä kilpapyöräilijöitä, jotka viilettää niin lujaa, etteivät pyörälläkään astu kevyenliikenteenväylälle. 

...

LEVENTÄKÄÄ PIENNARTA!



minä häiriköimässä kevyenliikenteenväylää








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti