lauantai 6. toukokuuta 2017

Ammuu-tv a´la Pami

Katsoin Ammuu-tv:n. Sen jossa lehmät päästetään pitkän sisällä olon jälkeen laitumelle. Tuli pakostakin mieleen taas tämä Suomen eläinlääketieteellinen. 

Minulla on tullut vastaan kaksi tapausta, joissa on tullut mieleen seuraavaa:

Onko tämä pimatsu nyt valinnut eläinlääketieteellisen ihan vaan sen vuoksi, että vastattaessa "mikäs susta tulee isona?"- kysymykseen saa osakseen helvetinmoista hatun nostoa. Se on vaativa, parhaimmassa tapauksessaan paljon antava ja ihan ok palkkainen ammatti. Mutta olikohan noilla pimatsuilla sydän mukana? Olivatkohan he skipanneet muutaman "näin kohtaat omistajan"- kurssin?

Tapaus 1:

Koirani on valitellut hampaitaan ja vien sen eläinlääkäriin. Siellähän he hampaatkin osaavat hoitaa. Näin ainakin luulisi. Lasken koirani pöydälle ja naisimmeinen eli naikkonen katsoo pientä koiraani, joka on helvetin arka tapaus. Juoksee karkuun kärpästä, eikä satuttaisi hyttystäkään. 
- Jos sä tota näyttäisit mulle ne sen hampaat. Naikkonen pyytää ja katsoo kaeumpaa kun raotan hieman jännityksestä murisevan koirani hampaita. 
- Joo_oh. 
.
.
.

Tapaus 2:

Minun shettikseni Fanny. Ensinnäkin menee kauan ennen kuin eläinlääkäreiden entten tentten peli loppuu, ja he saavat päätettyä kuka lähtee katsomaan jo aamulla tarhan portille kaatunutta pollea. Sieltä tulee itse ell ja hänen mukanaan opiskelija, joka on siis opiskelussaan jo siinä vaiheessa että pääsee mukaan asiakaskäynneille. 
- Pidä silmällä ettei se katetri taivu, ell pyytää opiskelijaa joka pitää tippapulloa takkinsa alla lämpimässä. 
- Joo pidän, opiskelija vastaa ja ottaa hetken päästä esiin älypuhelimensa, jota alkaa räpläämään samalla kun Fannyni on hiipumassa pois... 
.
.
.

Oliko kummallakaan sydäntä mukana ja repivää halua olla eläinlääkäri? En usko. Niillä oli vaan sopiva määrä älliä paperissa ja fysiikan alkeet hallussa, joiden osaaminenhan siis kertoo helvetin hyvin motivaatiosta. Kun taas immeinen joka osaa kertoa vaihe vaiheelta utaretulehduksen etenemisen ja hoidon, joka osaa kertoa kuinka sarvi poltetaan pois ja joka ei osaa vittuukaan fyssaa ei ole motivaatiota nähnytkään. 

Olisin siskoni puolesta hakenut eläinlääkikseen tänä vuonna, mutta se menee päällekkäin biolääketieteen kanssa. Ensi vuonna sitten. Mutta ehdin huomaamaan sen tosiasian, että eläinlääketieteellisen koetta ei voi suorittaa Kuopiossa. Vaikka sehän on sama astronautin happitilavuutta mittaava koe kuin lääketieteessäkin. Kysyin hakemisekspertiltä miksi ei Kuopiossa? 
Vastaus tuli : resurssisyistä.

Just. Onkohan opiskelijan resurssien riittävyys otettu huomioon?

Minä menisin varmaan äitini kyydillä, koska olen kova jännittämään. Ja tutun tyypin kyydissä suoraan ovelle päästynä, kokisin oloni turvalliseksi. Ouluun menisi 38,15e ja takaisin saman verran. Tämä tietysti vaihtelee bensanhinnan mukaan. Mutta päivästä voisi tulla rankka, joten junaan mars!

Haluaisin siis Ouluun. Niin kuin hakemisekspertti sanoi, Kuopiosta Ouluun on tunnin lyhempi matka. Eli se olisi siis hyvä. Menenpäs siis verkkokauppaan ja ostan lipun. Koe alkaa 9.00. Jaahas, en voi mennä Ouluun junalla ainkaan, en ehtisi ajoissa kokeeseen.

Eli jäljelle jää Helsinki. 

Matkaan mars kello 4.40. En saa unta ja tuskailen, olen väsynyt ja helposti vittuileva punasilmäinen ämmä, joka ei muista edes omaa nimeään. Olen perillä 8.42. En tunne Helsingistä muuta kuin itseni. Ja sen, että se on Suomi neidon pääkaupunki. Missä helvetissä on eläinlääketieteellinen? Kävelenkö sinne? Taksi? Liftaanko? Tulenko murhatuksi? Koe taisi jäädä... Ja rahapussi keveni kahdeksankymppiä.

Missä on otettu huomioon opiskelijan resurssit. Ei pelkästään raha vaan myös jaksaminen. 

Kun Kuopiossa, kotonani, jossa tehdään sama vittuileva koe, olisin edellisenä päivänä voinut lukaista muistarit läpi. Mennä hymyillen nukkumaan. Syödä ravitsevasti  ja mennä jännittämättä (krhm!) koesaliin ja yrittää pirteänä parhaani. 

Vautsi vau vittuileva Suomi. 

*huokaus*

"Onnea Suomi 100 vee", kuiskaan hiljaa ja niistän räkäisesti Suomen lipun helmaan. 


ps. Hakemisekspertti sanoi minulle: 

Olet oikeassa siinä, ettei fysiikan hallinta kerro välttämättä opiskelumotivaatiosta. Vaaditun kirjallisuuden opiskelu pääsykoetta varten kuitenkin kertoo, ja sen voi tehdä kuka vain. 

Ei voi. Valitettavasti kaikki eivät välttämättä opi fysiikan saloja vaikka kuluttaisi perskannikoillaan kymmenen penkkiä puhki. Itse pidän paljon kemiasta ja pH laskut sun muut menee useinmiten (laskun vaativuudesta riippuen) kuin vettä vaan. Mutta fysiikka? Mahdolliselle lukihäiriöiselle, fysiikassa on helvetisti liikaa kirjaimia ja paskan jauhantaa. 

Miksi vaadittu kirjallisuus ei siis voi olla jotakin eläinlääketieteelliseen liittyvää? Sen kirjallisuuden (olkoonkin vaikka siansaksaksi kirjoitettu) kertoisi julmetusti enemmän motivaatiosta...

Mutta senkus vaan koulutatte Kuopioonkin lisää pieneläinklinikoita, joita riittää joka nurkalla. Missä on Kuopion tuotantoeläinlääkärit? Ne täytyy hommata Kuopion kokoiseen kaupunkiin ostopalveluna. 











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti